Pimeän avain: Piekkari, Eija

Kristiina Elo -sarjan 14. osa

”Pimeän avain” on muistaakseni ensimmäinen Piekkarin kirja, jonka luen. Olen kuitenkin vuosien varrella lukenut niin paljon kirjoja, että näin pitkän dekkarisarjan kohdalla, se tuntuu epätodennäköiseltä. Tässäpä onkin suurin syy, miksi kirjoitan tätä blogia… mutta asiaan….

Kirjassa rikoksia ratkoo Rikosylikonstaapeli Kristiina Elo, tiiminsä kanssa. Tapahtumapaikkana Lahti ja sen ympäristö. Poliisilaitoksen henkilöstö jäi ymmärrettävästi, sarjan ollessa kyseessä, hieman etäiseksi. Murhia ei kuvailla lainkaan, joten kirja solahtaa helposti Cozy crime genreen. Rikoksesta epäillyt, sekä syyllinen, ovat ”normaaleja” ihmisiä. Tarina etenee hyvin, mutta joidenkin henkilöiden teot ovat psykologisesti ajateltuna hieman outoja…varsinkin lopussa. Olisiko syvempi luotaus heidän sielunmaailmaansa auttanut asiaa? Enpä tiedä. Murhaajan arvasin heti, mutta se tuntui olevan kirjailijan tarkoituskin. Me tiedämme, mutta poliisi ei ja saamme seurata tapahtumia ”kärpäsenä katossa”. Plussat kerää ehdottomasti alkusivuilla oleva henkilöluettelo, vaikka tarina pysyi muutenkin ihan hyvin kasassa. Sopivaa luettavaa, kun haluaa vain rentoutua kirjan parissa.

Maorien laulu: Lark, Sarah

Neuseeland -sarjan 2. osa (Uusi-Seelanti -sarja)

Maorien laulu on jatkoa kirjalle ”valkoisten pilvien maa”. Teos on fyysisesti todella paksu ja painava (863 sivua). Sara Larkin tarinankerronta jatkuu jälleen korkeatasoisena. Uuden-Seelannin kuvaukset ovat onnistuneita ja mielenkiintoista luettavaa. Maorikulttuurin kuvaukset saivat minut jopa hakemaan netistä kirjassa mainittuja soittimia ja tansseja. Henkilöhahmoja on runsaasti ja jos jonkun nimen unohtaakin, niin eteenpäin lukeminen muistuttaa nopeasti kuka kukin on. Tätä toista osaa lukiessa, sukukroniikka alkoi muotoutua mielessäni, herättäen mielenkiinnon nykyisten ja tulevien sukupolvien kohtaloista. Tarina on mukaansa tempaava. Sukujen vaiheet ovat tapahtumarikkaita. Monet henkilöhahmoista mielenkiintoisia. Teos sisältää kuitenkin jonkin verran kuvauksia seksuaalisesta väkivallasta, mikä ei välttämättä sovi herkimmille lukijoille. Osa 3 on kirjana samaa kokoluokkaa ja oletettavasti se sisältää rankkojakin aiheita, joten pieni paussi on itsellekin tarpeen, ennen kuin jaksan lukea sen.

Jouludeitti x 12: Bayliss, Jenny

Yllätyksetön joulukirja … mikä ei välttämättä ole huono asia. Varsinkaan, jos etsii kevyttä hyvän mielen kirjaa, ripauksella romantiikkaa. Hyviä puolia oli Katen suhtautuminen deitti kumppaneihinsa. Ei pahaa sanaa ensikohtaamisessa. Kirjailija ei myöskään ole sortunut ylitsepursuavaan … AH! niin ihanan näköinen … teemaan. Toisaalta ”minulle kelpaisi kaikki” tunnelma hieman latisti kirjan juonta. Tarinasta jäi puuttumaan tietty särmä, joka toisi lisää aitouden tunnetta. Helppolukuinen ja loogisesti etenevä juonen kulku. Kaiken kaikkiaan, keveän viihdyttävä lukukokemus.

Kun jäljet katoavat: Backman, Elina

Havas sarjan 2. osa

”Kun jäljet katoavat” on jatkoa kirjalle ”Kun kuningas kuolee”, mutta toimii myös itsenäisenä osana. Bacman taitaa henkilö- ja miljöökuvaukset. Edelliseen osaan verrattuna hän on tässä kirjassa löytänyt paremman tasapainon rikoksen ja ihmissuhteiden käsittelyn välillä. Edellisen tapaan juoni etenee moniäänisesti, mutta silti selkeästi. Tarinaan on myös upotettu pieni, humoristinen näpäytys, edellisen kirjan asiavirheeseen liittyen. Sen tosin ymmärtää vain, jos on asiasta tietoinen. Murhan tekijä arvasin, jo ennen loppuratkaisua, mutta se ei lukunautintoa haitannut. Rikokset eivät ole raakoja, joten tämä on pehmeiden jännäreiden ystäville sopivaa luettavaa. Ehdottomasti parempi kirja kuin edeltäjänsä, joka ei sekään ollut huono.

24 pientä ihmettä: Fagerlund, Jenny

Kirjan kannesta sain hömppä romaani kuvan, mutta ”24 pientä ihmettä” on ennen kaikkea selviytymistarina, ripauksella romantiikkaa. Kertomus siitä, kuinka läheisten tuki ja rakkaus kannattelee silloin, kun itsellä on vaikeaa. Kirjassa seurataan, kuinka Emma pikkuhiljaa havahtuu 2 vuoden surustaan ja alkaa rakentamaan elämäänsä uudelleen. Toipumista edistävät Emman tekemät hyvät teot. Vaikka Fagerlundin kirja onkin keveimmästä päästä, niin se sai silti ajattelemaan, josko itsekin pitäisi tehdä samanlainen hyvien töiden lista…. Varmasti mieluisaa luettavaa romanttisten kirjojen ystäville.

Tilaisuus tekee murhaajan: Honkanen, Lasse

Arttu Lampare -sarjan 1. osa

Tämän kirjan lukeminen meinasi jäädä ensimmäiseen sivuun, sillä olen kyllästynyt dekkareihin, joissa päähenkilö herää krapulassa ja on kirjan edetessä jatkuvasti juopottelemassa. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt tämän kirjan kohdalla, vaan krapulakuvaukset jäivät vain kirjan alkuun. Vahvasti tamperelaisiin maisemiin sijoittuva dekkari oli lopulta ihan miellyttävä lukukokemus. Tosin kirjan päähenkilön älypuhelimesta käyttämä nimitys ”Ällykkä” alkoi tarinan edetessä ärsyttämään 🤭. Juoni oli jouheva ja murhat kevyen jännityskirjallisuuden luokkaa. Ihan kelpo teos ensi dekkariksi.

Jäljettömiin: Hunter, Cara

Adam Fawley -sarjan 1. osa

”Jäljettömiin” on kirja, joka toimisi hyvin elokuvana. Niin monta yllättävää käännettä siinä oli. Oman mausteensa antoi kirjan tarinan lomaan sijoitetut twiitit ja facebook viestit, sekä lehtikirjoitukset. Kirjailija onkin niiden kautta onnistunut hyvin kuvaamaan, kuinka media ja some tuomitsevat epäillyn, jo ennen tuomiota. Toisaalta juuri nämä viestit voivat vieraannuttaa iäkkäämpiä lukijoita, joille teknologia ei ole tuttua. Lapsen katoaminen on vakava asia, mutta tämä kirja käsittelee sitä ilman pelottavaa tai painostavaa tunnelmaa. Yllättävä loppu kruunaa tarinan.

Kuolema kiitospäivänä: Penny, Louise (+ 4 muuta Three Pines - sarjan kirjaa)

Kirjasarja sijoittuu kanadalaiseen, Quebecin kaupungin lähellä sijaitsevaan, Tree Pinesin kylään. Tutkimuksia johtaa Quebecin poliisilaitoksen elämänviisautta alaisilleen jakava rikoskomisario Armand Gamache. Hänen lisäkseen kirjan sivuilla seikkailee useita, erittäin onnistuneita, henkilöhahmoja. Joillekin voi kaikkien nimien muistaminen olla haasteellista, mutta onneksi kirjailijan taidokas kerronta pitää tarinan kulun selkeänä. Teksti on hyvin kuvailevaa ja rikasta. Kirjoissa puhutaan erittäin kauniisti Three Phines kylästä, taiteesta, runoudesta ja musiikista. Murhat tapahtuvat, mutta pääpaino on henkilöhahmoissa, joiden motiiveja selvitetään. Tämä kerrontatyyli mahdollistaa lukijalle murhaajan arvuuttelun. Ehkä siitä syystä Three Pines- sarjasta tulee Agatha Christie mieleen. Eikä se minun mielestäni ole huono asia. Päin vastoin. Leppoisa jännityskirjasarja minun makuuni. 

Katse: Kuusela, Saija

Nea Guttorm -sarjan 1. osa

”Katse” ei ole perinteinen dekkari. Murha tapahtuu, mutta pääpaino on kirjan henkilöhahmojen ajatuksissa ja muistoissa. Suuren roolin saa myös profiloijana toimivan Nean näkijän kyvyt. Rikos alkaakin selvitä enemmän hänen kykyjensä, kuin poliisityön ansiosta. Kirja sisältää karskiin tyyliin kirjoitettuja K18 ”makuuhuonepuheita”. Sen vastapainona kirjailija käyttää kaunista ja erittäin kuvailevaa kieltä kertoessaan ympäröivästä luonnosta. 

Salima - sirkustaiteilijan tunnustukset: Peippo, Salima ja Rantanen, Kimmo

Tarina tinkimättömyydestä, sitkeydestä ja unelmien tavoittelusta. Sitä ja paljon muuta on sirkustaiteilija Saliman elämästä kertova kirja. Sitä lukiessa voi aivan ”kuulla” Saliman äänen ja se sopii mielestäni tähän, minä muodossa kirjoitettuun elämäkertaan. Saliman mukana pääsee kurkistamaan areenan sirkusverhojen taakse ja näkemään millaista on olla itsenäisenä taiteilijana maailmalla. Helppoa se ei ole, mutta silti Saliman muistelut kirvoittivat minulta monet naurut. Kiitos Saliman sattumusten ja puhetyylin, sekä kirjoittajien tavasta kirjoittaa.  Kaiken kaikkiaan helppolukuinen kirja. Suosittelen sirkuksen ja elämäkertojen ystäville.

Renny Harlin - ainutlaatuinen elämäni: Lehtonen, Veli-Pekka

En ole erityisemmin seurannut Rennyn elämänvaiheita, mutta katsonut kyllä hänen elokuviaan… monia jopa useammankin kerran. Elämäkertaa lukiessa vasta hahmotin kuinka monta niitä olikin Hollywood aikana syntynyt. Kirjan parasta antia ovatkin mielestäni elokuviin liittyvät kertomukset ja se mitä kulisseissa tapahtuu. Lehtosen kirjoitustyyli tuntuu minä muodossa kirjoitettuun kirjaan ja Rennyn suuhun sopivaksi. Suosittelen kaikille, joita Rennyn elämä, elokuvat tai Hollywood ylipäätään kiinnostaa.

Valkoisen pilven maa: Lark Sarah

Lähes 900 sivuinen ”Valkoisten pilvien maa” on fyysiseltä olemukseltaan varsinainen ”tiiliskivi”. Tarina ei kuitenkaan tuntunut pitkältä, vaan se imaisi heti mukaansa ja piti otteessaan. Tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Uuteen-Seelantiin n. 1850-1870. Kirjan pääosissa ovat kotiopettajatar Helena ja lampaankasvattajan tytär Gwyneira. Heidän lisäkseen tarinassa on paljon muitakin merkittäviä henkilöhahmoja, joiden elämät risteävät keskenään kerran, jos toisenkin. Erikseen voisin mainita naisten aviomiehet ja lapset, Gwyneiran appiukon, Helenan mukana matkustaneet orpotytöt ja hänen oppilaansa, tilojen työntekijät ja tietysti Maorit. Sarah Lark on todella taitava tarinankertoja ja henkilöhahmojen runsaudesta huolimatta pysyin helposti kärryillä siitä, kuka kukin oli. Kirjan alkupuolella olinkin varma, että tässä on kaikille sopiva romanttinen sukusaaga. Pian kuitenkin tunnelma muuttui ja kuvaan astui mm. raakaa perheväkivaltaa. Varsinkin yksi kohtaus voi olla monelle lukijalle liikaa. Onneksi kirjassa on myös rakkautta ja onnellisia kohtaloita. ”Valkoisten pilvien maa” on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos et pienistä hätkähdä. Itse aion lukea pari ”tasoittavaa” kirjaa välissä, ennen seuraavaan osaan tartumista.

Niin kuin vierasta maata: Nuotio, Eppu

Eppu Nuotion kirjassa ”Niin kuin vierasta maata” selvitellään kestääkö ensisilmäyksellä syttynyt rakkaus aiemmin eletyn elämän varjot ja tulevaisuuden odotukset. Kun kaksi itsenäistä, jo aikuisikään ehtinyttä ihmistä tapaa, niin suhteen onnistuminen vaatii sovittelua. Nuotion kirjoitustyyli on selkeää ja sujuvaa. Kirjaa voi suositella kevyesti romattisuudella höystettyjen kirjallisuuden ystäville. Tarina sopii hyvin syysiltojen piristykseksi.

Myrkynkeittäjä: Penner, Sarah

Jälleen kirja, joka onnistuneesti kulkee kahdessa ajassa. 1700-luvulla lontoolainen apteekkari Nella ja puoliväkisin hänen apulaisekseen ilmaantunut Eliza, pyörittävät varsin kyseenalaista liiketoimintaa ja joutuvat siitä ongelmiin. 200 vuotta myöhemmin Caroline Parcewell löytää apteekkarin myrkkypullon ja päättää selvittää sen arvoituksen ja samalla toteuttaa aiemmin hylkäämänsä urahaaveet. Tarinassa on hitusen jännitystä roolihenkilöiden kohtaloiden puolesta, mystiikkaa, sekä romantiikkaa ja tietysti myrkytyksiä. Tapahtumat soljuvat eteenpäin kohtuullisen nopealla tempolla, joten piinallisetkin kohdat ovat hetkessä ohi. Tästä syystä lukukokemus oli kevyt. Kirjailijalla on selkeä tyyli kuljettaa tarinaa. Teksti oli helppolukuista. Sopii hyvin rentoa lukukokemusta kaipaaville.

Windsorin solmu: Bennett, S. J.

”Widsorin solmu”-kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2016. Henkilöhahmona Elisabeth II on uskottava, sillä kirjailija on tavoittanut meille mediasta tutuksi tulleen luonnekuvauksen kuningattaresta. Prinssi Philip on vielä voimissaan ja sanailee leikkisästi Elisabethin kanssa. Muitakin kuninkaallisen perheen  jäseniä, hovin työntekijöitä ja kuuluisuuksia vilahtelee kirjan sivuilla runsain mitoin. Murhia ratkoo siis Elisabeth II apulaisyksityissihteerinsä Rosie Oshodi kanssa. Itselläni murha ja sen ratkaisu jäivät hieman taka-alalle kuningattaren mielenkiintoisen persoonan edessä. Lisäksi seurasin mitä historiallisia tapahtumia kirjassa mainitaan. Tarina jääkin mieleen enemmän roolituksensa, kuin juonensa ansiosta. Kirja oli ihan viihdyttävä ja sopii lukijoille, joita kiinnostaa kuninkaallisen perheen elämä.

Pimenevässä kaupungissa: Saarto, Timo

Tämän dekkarin parasta antia on sodan kynnyksellä olevan Suomen kuvaukset ja ihmisten aatokset. Uskotaan ja toivotaan rauhan säilyvän, mutta toisaalta varaudutaan sotaan. Itse rikoksen selvittäminen poikkeaa ”perinteisestä” siinä, että syyllinen tiedetään heti murhan tapahduttua. Tarina myös polveili murhaan liittymättömissä tapahtumissa. Ehkä tästä syystä huomioni kiinnittyi enemmän ajan kuvan tunnelmointiin kuin itse rikokseen ja siitä seuranneisiin tapahtumiin. Sopisikin siis luettavaksi niille, joita sodan aikaan sijoittuvat kirjat kiinnostavat.

Kun kuningas kuolee: Backman, Elina

Tämän kirjan parista asiavirheestä on puhuttu paljon julkisuudessa, mutta en antanut niiden haitata lukukokemusta. Backmanin teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Rikoksen juoni etenee verkkaisesti ja suurimmassa roolissa tuntuu olevan ihmisten väliset suhteet. Ajallisesti kuljetaan 80-luvulla, jolloin joesta löytyi kuollut tyttö ja ”nykyhetkessä” ratkomassa kuolleiden miesten arvoitusta. Tarinaa kerrotaan useamman persoonallisen henkilöhahmon näkökulmasta katsottuna. Reilusta roolituksesta huolimatta paletti pysyy hyvin hallinnassa. Sopivaa luettavaa romanttisten dekkarien ystäville.

Kirjakauppa Thamesin varrella: Skybäck, Frida

Kirjassa seurataan Charlotten elämää 2010-luvulla ja hänen äitinsä, sekä tätinsä elämää 1980-luvulla. Jälkimmäisessä tarina kulkee hieman synkempiä polkuja, kun taas Charlotten elämä, vaikeuksista huolimatta, on kevyempää luettavaa. Charlotten äidin ja tädin väliset tapahtumat herättivät hieman ihmetystä. Käyttäytyisivätkö yhdessä vaikeuksia voittaneet sisarukset todellakin noin? Juonen sivuroolissa kulkee kirjakaupan työntekijän ongelmallinen suhde sisareensa, tyttäreensä ja aviomieheensä. Kirjailijan kerrontatapa on kepeää, loppuratkaisut yllättäviäkin ja (alkuasetelmista huolimatta) lopputuloksena on kuin onkin ”hyvän olon” kirja.  Kirjakaupan tunnelma on englantilaiseen tapaan aivan hurmaava. Lukisinkin tämän kirjan jo pelkästään saadakseni kuvitella, kuinka istahtaa kaupan suuriin nojatuoleihin kirjoja lukemaan tai sen hyllyrivejä tutkimaan. Kevyen romanttinen kirja, jota voin suositella kaikille englantilaisen kirjakaupan tunnelman ystäville.

Mitä mieleen jää: Lehtiö, Jaana (+7 aikaisempaa osaa)

Tämä sarja tempaisi mukaansa ja piti otteessaan. Sympaattinen komisario Muhonen astui julkisuuteen ensimmäisen kerran Kouvolan dekkarinovelliantologiassa vuonna 2010. Kirjasarjan  tapahtumat sijoittuvat kirjailijan kotikaupunkiin Porvooseen. Muhonen ja hänen poliisi-tiiminsä ovat persoonallisia henkilöhahmoja. Kuten myös nykyajan ”Neiti Marple” Hilkka Alitupa, joka Muhosen harmiksi on aina siellä missä tapahtuu. Muhosen omaa elämää seurataan sopivassa suhteessa juonen käänteisiin. Dietillä olevien  kannattaa varautua siihen, että kirjat vilisevät mitä ihanimpia herkkuja. Muhonen on näet hyvän pullan vannoutunut ystävä. Murhat ovat Cozy crime tasoa. Syylliset arvasin ennen loppuratkaisua, mutta se ei minua häirinnyt. Teksti on helppolukuista ja sujuvaa. Suosittelen kaikille niille, jotka pitävät leppoisista jännäreistä. 👍

Yhdeksän : vastarintanaisten pakomatka natsi-Saksan halki: Strauss, Gwen

Kirjaa lukiessa huomaa, että kirjailija on kerännyt valtavasti taustatietoa. ”Yhdeksän” kertoo jokaisen naisen perhetaustat, luonteet, miksi ja miten he joutuivat keskitysleirille, kuinka elivät siellä ja kuinka pakenivat sieltä. Lopussa on vielä pitkä epilogi, jossa kerrotaan kuinka heille loppujen lopuksi kävi. Kirjasta sai todella kattavan kuvan näiden naisten kokemuksista, mutta otsikon perusteella odotin sen käsittelevän ennen kaikkea heidän pakoaan. Kirjaa se ei todellakaan huonontanut, mutta itse olisin  antanut hieman sisältöä kuvaavamman nimen. Kyseessä on paremminkin yhdeksän naisen elämäkerta, kuin vain kertomus paosta. Voin suositella kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita toisen maailmansodan historiasta. Kirja sisältää kylmääviä kuvauksia julmuuksista, joten se ei ihan jokaisen lukulistalle sovi.

Mitfordin juttu: Fellowes, Jessica (+sarjan 3 aikaisempaa osaa)

Mitford-sarjan kirjat perustuvat löyhästi tositapahtumiin. Niissä fiktiivinen hahmo Luisa Sullivan osallistuu rikosten selvittämiseen. Tapahtumat etenevät kirjoissa verkkaisesti ja murha ei niissä aina pääse pääosaan, vaan tarina painottuu enemmän Luisan ja Mitfordin perheen tapahtumien seurantaan. Myös tuon ajan luokkayhteiskuntaa, maailmankuvaa ja politiikkaa käsitellään kevyesti tarinan yhteydessä.   

”Mitfordin juttu”-osa siirtyy ehkä askeleen verran murhamysteereiden suuntaan. Uutena mausteena on Luisan sekaantuminen vakoilutoimintaan. Kirjan tunnelma on kuitenkin edelleen varsin kevyt ja siten leppoisaa luettavaa. Loppu on ehkä hieman yllättävä. Sarja ei varmaankaan sovi kaikille dekkareiden ystäville, mutta itselleni nämä ovat ”nupin nollajia” tapahtumarikkaiden kirjojen välissä. Ne siis säilyttävät jatkossakin paikkansa kirjalistallani.

Huoneen 622 arvoitus: Dicker, Joël

Kirjan juoni kulkee menneessä ajassa, jolloin murha tapahtui sekä nykyhetkessä Joëlin ja Scarlettin tutkiessa tapausta . Kirjoitustyyli on henkilöhahmoihin ja juonen etenemiseen painottuvaa. Ympäristö jää vähemmälle huomiolle. Tarina etenee sujuvasti ja sisältää monia yllättäviä käänteitä. On pankkimaailman kilpailua, juonittelua, kolmiodraamaa, salaisia agentteja, petoksia, elämää suurempaa rakkautta, väärinkäsityksiä, kostonhimoa, kunnianhimoa ja paljon muuta. Silti juoni pysyy hyvin kasassa aina viimemetreille asti. Jotkin loppuratkaisun paljastukset tuntuivat epäuskottavilta, mutta tämä kirja olisi mielenkiintoista nähdä elokuvana. Toimisi varmasti.

Suon villi laulu: Owens, Delia

Vaikka kirjassa tapahtuu murha, niin tämä ei ole dekkari, vaan kertomus Kya Clarkin tunteista, rakkaudesta, yksinäisyydestä, kehityksestä ja selviytymisestä vaikeissa olosuhteissa. Kirjailijan runollinen ja taidokas luontokuvaus taikoo rämelikan kotimaisemat, linnut ja hyönteiset eläviksi lukijan mielessä. Toisinaan kerronta on niin kaunista, että silmäkulma kostuu. Vaikka murha ei olekaan päälimmäisenä tarinassa, niin se on sen selkäranka. Kirjan kappaleet kertovat vuoroin ajasta ennen murhaa ja sen jälkeen. Hienosti rakennettu mysteeri, jossa epäilin useampaakin eri vaihtoehtoa rikoksen tekijänä. Hieno lukukokemus, suosittelen 👍

Vaihtokauppa: O'Leary, Beth

Tämä kirja osui nauruhermooni. Vaikka tarina vilisee ikäviä asioita, kuten yksinäisyyttä, työssä väsymistä, kuolemaa, perheväkivaltaa jne., niin kirjailijan humoristinen ote kirjoittaa, tekee lukukokemuksesta kepeän. Vastapainona on toki myös roimasti ystävyyttä, rakkautta ja romantiikkaa. Tarina etenee vuorotellen Leenan ja isöäiti Eileenin näkökulmasta katsottuna. Varsinkin Eileen saa minut sanomisillaan ja ajatuksillaan hekottelemaan. Tämä 79-vuotias on piristävää vaihtelua romanttisten kirjojen sankarittarien joukkoon. Hän todistaa, että ikä on vain luku 🙂 ” Vaihtokauppa” on ehdottomasti hyvän mielen kirja. Sen aistii heti ensi sivuilta ja sama tunne kantaa kirjan loppuun saakka. Voin suositella kaikille pilke silmäkulmassa romantiikkaa lukeville.

Piiraan maku makea: Bradley, Alan (Flavia de Luce - sarjan 10 ensimmäistä osaa)

”Jestas miten ärsyttävä päähenkilö ja kamala perhe”: ajattelin ensimmäistä kirjaa lukiessani. Minua häiritsi myös kirjailijan tapa puhua jatkuvasti vertauskuvin (vihreä kuin ruoho, tyyliin). Päätin kuitenkin antaa Alan Bradleyn ”Flavia de Luce”-sarjalle mahdollisuuden. Nyt 10 kirjaa myöhemmin perheen käytös on saanut ainakin osittain selityksensä, eivätkä ”kuin” lauseetkaan enää pomppaa tekstistä. Flavia ei ole helposti samaistuttava henkilö, mutta pikkuhiljaa olen alkanut pitämään hänestä. Nyt ajattelen:”Mielenkiintoista! Mihin tarinan kokonaisjuoni vielä johtaakaan? Kasvaako Flavia kirjojen myötä? Mikä hänestä tulee isona? Muuttuuko luonne?”.  Näissä Cozy crime kirjoissa henkilöhahmot antavat tarinalle särmää.

Queenie Malonen Paratiisihotelli: Hogan, Ruth

Tilly, eli Tilda on lapsena utelias, suorasanainen, hauska tyttö, joka näkee aaveita. Aikuisena hän on pakko-toiminnoista kärsivä nainen, joka pikkuhiljaa rakentaa itseluottamustaan tutustumalla menneisyyteensä. ”Queenie Malonen paratiisihotelli” onkin selviytymistarina. Itse en kuitenkaan kyennyt kokemaan tätä ”lohtulukemisena”. Kirjan alku oli minusta painostava, johtuen äidin ja tyttären välisistä jännitteistä. Aaveiden ilmaannuttua odotin vain, koska tapahtuu jotakin pahaa (mitä ei koskaan tapahtunut). Kirjassa oli myös paljon rakkautta ja ystävyyttä, mutta alun jälkeen en oikein päässyt sen tunnelmaan mukaan. Nyt jos aloittaisin kirjan alusta, niin lukisin sen rennommalla otteella. Tämä mielestäni osoittaa, kuinka kirjan voi sisäistää monella ei tapaa. Riippuen esim. mielentilasta, omista kokemuksista ja jopa aikaisemmin luetuista kirjoista tai katsotuista elokuvista. Tunteistani huolimatta Tillyn tarina oli lukemisen arvoinen. Sen aihe, Ruth Hoganin taidokas kirjoitustyyli ja kirjan vahvat henkilöhahmot todellakin herättivät tunteita ja ajatuksia…

Naiset kuin muuttolinnut: Suhonen, Pete

Postinumeromurhat- sarjan 1. Osa

Hieman äijä tyyliin, minä muodossa kirjoitettu ”Naiset kuin muuttolinnut”, on kohtuullisen kevyt dekkari. Vaikka murhia tapahtuukin useampia, niin niillä ei mässäillä. Tärkeämmässä osassa ovat ihmisten väliset suhteet ja vaikuttimet. Kirjailijan kerronta on selkeää. Loppu on piristävän yllätyksellinen. Ei ihan minun tyylistäni jännityskirjallisuutta, mutta mielenkiinnosta luen varmasti seuraavankin osan. Tämän kirjan loppuratkaisun jälkeen minun on näet vaikea kuvitella, kuinka tästä voisi jatkaa eteenpäin. 

Jane Austenin talo: Jenner, Natalie

Odotin tämän kirjan olevan Jane Austenin tyyliin kirjoitettu, nykyaikaan sijoitettu, romanttinen tarina. Oli se ehkä sitäkin, mutta varsinkin kirjan alkupuolella olin lähellä luovuttaa. Olen lukenut Austenin romaanit useampaan kertaan ja nähnyt muutaman eri tv- ja elokuvaversion. Voisin siis kutsua itseäni jonkin asteiseksi faniksi. Silti tämän kirjan roolihenkilöiden Austen suitsutus ja hänen kirjojensa analysointi meinasi saada minut laskemaan ”Jane Austenin talon” käsistäni. Alun jälkeen tarina onneksi parani ja jaksoin lukea kirjan loppuun. Muutamissa  ympäristön kuvauksissa jäin jopa ihastelemaan niistä syntyviä mielikuvia. Loppua kohti myös henkilöhahmot ja heidän tarinansa alkoivat erottua. Olisin tästä kirjasta varmasti enemmän innoissani, jos se perustuisi tositapahtumiin. Voisin suositella kirjaa todellisille Jane Austen faneille.

Ebba, kuningattaren sisar: Lahtinen Anu

Historialliset elämänkerrat ovat lähes poikkeuksetta mielenkiintoista luettavaa. Niin tälläkin kertaa, vaikka Ebba henkilönä jääkin hieman etäiseksi. Tämä johtuu varmasti jäljelle jääneen kirjallisen aineiston niukkuudesta. Kirja kannattaa kuitenkin lukea, sillä se antaa hyvän kuvan 1500-luvun maailmasta ja aatelisten elämästä. Sen kertomasta historiasta herää ajatus, että valta ja rikkaus ei välttämättä tuo autuutta ja onnea. Ebban henkilöhahmon lähelle voi yrittää päästä peilaamalla tapahtumia omien tunteiden kautta. Vaikka toisaalta… nykyihminen tuskin pystyy täysin samaistumaan 1500-luvulla eläneen, vahvasti jumalaan tukeutuneen, puolet lapsistaan menettäneen naisen elämään. Kannattaa kuitenkin yrittää. Se antaa syvyyttä lukukokemukseen.

Ilvesvaara : Leena Lehtolainen + 4 aikaisempaa Henkivartija -sarjan kirjaa

Ilvesvaara

5. Hilja Ilveskero -romaani

 Ilvesvaara on ehdottomasti paras lukemistani Henkivartija -sarjan kirjoista. Juonen ratkaisu säilyy loppumetreille, kerronta on mukaansatempaavaa ja Hilja Ilveskeronkin etsivä/henkivartijan taidot tuntuvat kehittyneen. Aikaisemmatkin kirjat olivat toki hyviä. ”Henkivartija”-sarjassa ei raakuuksilla mässäillä, mutta ”Ilvesvaara”-osassa uhrin vammojen kuvaukset saattavat joitakin hyvän mielikuvituksen omaavia heikottaa. Sen lisäksi Ilveskeron vapaan rakkauden elämäntapa ja persoona eivät välttämättä ole kaikkien lukijoiden mieleen. Itse pidän Hiljan karaktäärin monimuotoisuudesta. Hän on itsenäinen, itsepäinen ja hieman itsekeskeinenkin. Hilja on kokemuksiensa kautta oppinut, että keneenkään ei voi luottaa. Hänellä on kuitenkin ystävä ja sisarpuoli tasapainottamassa muuten varautunutta elämää. Mikäli olet pitänyt aiemmista Ilveskeron osista, niin tämäkään ei tuota pettymystä. Taattua Lehtolaista.

Klovnin kahdet kasvot: Lehtinen, Tuija

Erja Revon tutkimuksia 5. osa.

Erja Revon tutkimuksia - sarja on minulle uusi tuttavuus. Kirjoissa rikoksia selvittelee varhaiseläkkeelle jäänyt ylikonstaapeli Erja Repo. Yleensä aloitan sarjat ensimmäisestä osasta, mutta tällä kertaa kirjan kansi houkutteli lukemaan. Jotenkin klovnit ovat sen verran selkäpiitä karmivia jännitys - ja kauhukirjallisuudessa, että odotin tässäkin olevan hurjan tarinan aineksia. Sen sijaan kirjoissa ei ollut lainkaan odottamaani painostavaa tunnelmaa. En kuitenkaan pettynyt, sillä luen jännityskirjallisuutta laidasta laitaan. Mikäli muutkin sarjan kirjat ovat samanlaisia, niin voin suositella näitä kaikille ”pehmeämmän” jännityksen ystäville. Laitan edellisetkin osat ”Täytyy lukea” -listalleni.

Kadonnut sisar, Meropen tarina: Riley, Lucinda

Seitsemästä sisaresta kertovan kirjasarjan 7. osa.

Sisarusten tarina on edennyt jo seitsemänteen osaan. Jos kuusi ensimmäistä kirjaa saattoi lukea missä järjestyksessä tahansa, niin tämän lukisin ehdottomasti vasta niiden jälkeen. ”Kadonnut sisar” sisältää jälleen historiallisia ja nykypäivään sijoittuvia tapahtumia. Itse pidin tästä osasta paljon. Johtuen ehkä siitä, että Riley kuvaa siinä oman maansa historiaa. Tositapahtumiin pohjautuvissa tarinoissa huomaa, että taustatyötä on tehty runsaasti. Vaikka kirjan aiheina olivatkin mm. köyhyys ja sota, niin päälimmäisenä mieleen jäi kuitenkin rakkaus ja sen monet muodot.

Kaikki taisivat odottaa tämän olevan sarjan viimeinen osa, mutta siihen onkin tulossa vielä yksi lisää… Papa Saltin tarina. Lucinda Riley kuoli ennen kuin hän ehti saattaa valmiiksi kahdeksannen osan. Sen tulee viimeistelemään hänen vanhin poikansa Harry Whittaker. Onkin jännittävää nähdä muuttuuko kirjoitustyyli ja tuleeko kirjojen taso säilymään ennallaan.

Ankeriaan testamentti: Svensson, Patrik

  Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta

Vaikka luen melko paljon tietokirjoja, niin ilman vinkkiä en ehkä tätä teosta olisi hyllystä osannut poimia. ”Ankeriaan testamentti” yllätti positiivisesti 👍 En ole aikaisemmin tiennytkään, kuinka arvoituksellinen ankerias on. Saatika sitä, ketkä kaikki sen arvoitusta ovat yrittäneet ratkaista. 

Riley, Lucinda: Seitsemän sisarta (6 ensimmäistä osaa)

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta on kirjasarja seitsemästä nuoresta naisesta. Rileyn inspiraation lähteenä on ollut Seulasten tähtikuvioon liittyvä mytologia. Kreikkalaisessa mytologiassa Seulaset olivat seitsemän sisarusta, joita Orion jahtasi. Sisarukset pyysivät apua Zeukselta, joka muutti heidät kyyhkyiksi ja sijoitti taivaalle.

Olen pitkien sarjojen ystävä ja niin siinä sitten kävi, että jäin tämänkin kirjasarjan pauloihin 😁. Seitsemän sisaren tarinaa on kehuttu, enkä yhtään ihmettele. Tarinan pitkä kaari ja raitaisematta jäävät kysymykset koukuttavat lukemaan aina seuraavan sisaren tarinan.

Kirjailijan mukaan kirjoja ei välttämättä tarvitse lukea järjestyksessä. Omasta mielestäni edellisessä kirjassa on kuitenkin pieniä vinkkejä seuraavasta ja siksi itse luin ne aikajärjestyksessä. Tällä hetkellä kirjaston varausjonossani on ”Kadonnut sisar”.

Omien ja muilta kuulemieni lukijakokemusten perusteella tätä sarjaa voi suositella lähes kaikille. Varsinkin iäkkäämmillä ihmisillä kirjojen koko ja paino saattavat kuitenkin aiheuttaa hamkaluuksia. Tarinat ovat onneksi julkaistu myös äänikirjoina.

Behm, Jukka: ”Lahjoja norsujumalalle” ja ”Viallinen valkaisuvoide”.

Luin Kyyti -kirjastojen lukuhaasteeseen Jukka Behmin Herra Patil ratkaisee -sarjan kirjat: Lahjoja norsujumalalle ja Viallinen valkaisuvoide. Ne olivat kepeitä dekkareita, joiden parissa viihdyin. Oli mukavaa vaihteeksi lukea jännityskirja, jossa ei tapahdu murhia ja on muutenkin kerrontansa puolesta kaikille sopivaa luettavaa. Pidin paljon Behmin kirjoihinsa luomasta ilmapiiristä ja intialaisen elämäntyylin tuulahduksesta. Sopii luettavaksi vaikka et olisikaan dekkari fani.