Ikitalvi –sarjan 1. osa
Ikitalvi –sarja ammentaa aineksia historiasta, mytologiasta ja fantasiasta. Kirjan kansilehdillä on kartta, johon on merkitty tarinan keskeisiä paikkoja. Tarinalla on useita kertojia, joiden seuraaminen on tehty helpoksi selkeän otsikoinnin avulla. Juoni on taitavasti rakennettu ja täynnä toimintaa. Henkilöhahmot ovat persoonallisia ja heidän dialoginsa sujuvia. Yliluonnolliset tapahtumat ja myyttiset pedot ovat sopivan pelottavia ja tapahtumat paikoitellen väkivaltaisia. Tarinaa keventäviäkin elementtejä onneksi löytyy ja jännittäviakin hetkiä riittää. Kirjassa on cliffhanger, joten paljon avoimia asioita jää seuraavien osien selvitettäväksi. En suosittelisi kirjaa aivan herkemmille lukijoille, mutta muille historiallisista fantasiakirjoista pitäville todella erinomainen kirja ja sarjan aloitus.
Kirjan kuvaus:
Sevänen, Niilo, kirjoittaja
Gummerus [2024]
398 sivua
Syksyllä 1007 Konstantinopolin tornien ja kupolien yllä loistaa sininen tähti, ja seitsemän vuotta kylmyyden kynsissä värjötelleet ihmiset aavistelevat pahaa.
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti