Piirileikki: Gerhardsen, Carin

 Hammarby-sarjan 4. osa

 

Tämä on neljäs kirja, jossa seurataan Hammarbyn poliisikomisario Conny Sjöbergiä ja hänen työryhmäänsä. Aiemmista kirjoista tutut Sandén, Hamad ja Westman jatkavat rikosten selvittelyä, mutta heidän joukkoonsa liittyy kaksi uutta poliisia, Odd Andersson ja Hedvig Gerdin. Henkilögalleria on melko runsas ja sen hallitsemiseen menee hieman aikaa. Kirjassa on nopea tahti ja lyhyet kappaleet. Itse tutkinta on kuitenkin toisinaan tuskallisen hidasta... esim. miten voi olla, ettei tytkimusryhmästä kukaan tiedä maailman kuuluisimman pokerikäden nimeä. Poliisien yksityiselämää kuvataan tässä osassa paljon vähemmän kuin edellisissä ja keskitytään enemmän rikostutkintaan. Toisien mielestä se on vain hyvä asia, mutta itelleni jäi tunne, että jotakin puuttuu. Pieni notkahdus siis, mutta edelleen ihan kelpo luettavaa ja jään odottamaan viidettä osaa. Sarjan aiemmat osat blogissani.

Hopealahti Silver Bay: Moyes, Jojo

Liza asuu tyttärensä Hannahin kanssa syrjäisessä rantakaupungissa, jonka vesissä vierailevat niin delfiinit kuin valaatkin. Tarina on kerrottu usean eri henkilöhahmon näkökulmasta. Juoni pyörii melko paljon luonnonsuojeluteeman ympärillä ja osansa vievät myös yrityksen liiketoimintakuviot. Onneksi sivuilla riittäää tilaa myös romantiikalle, ihanalle "Hopealahti" hotellille ja sen asukkaille. Jojo Moyesilla on loistava kirjoitustyyli ja se pitää otteessaan, vaikka juoni onkin melko ennalta-arvattava ja paikoitellen hitusen epäuskottava. Sopii kuitenkin vallan mainiosti lukijoille, jotka pitävät tarinoista, joissa on onnellinen loppu.

Syklonivaroitus: Wahldén, Christina

 Darwin-sarjan 2. osa

Darwinissa on joulu ja voimakas sykloni lähestyy. Tämä on sarjan toinen osa ja suosittelen lukemaan kirjat aikajärjestyksessä. Sivuilla pääosassa ovat jälleen australialaisista poliiseista Bluey ja Jess, sekä ruotsalainen opiskelija Greta. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Varsinkin Australian alkuperäisväestön jäsen Jess, joka yrittää tehdä parhaansa kansansa eteen ja toimia oikein lakia noudattavana poliisina. Wahldén korostaa hänen avullaan aboriginaalien kokemaa rasismia ja syrjintää, sekä niitä ongelmia, joita Jess ammatinvalintansa myötä joutuu kohtaamaan. Murhan ohessa Wahldén tarjoilee hienoja miljöökuvauksia ja ihmissuhdekuvioita sekä opettaa Austraalian historiaa. Erinomainen poliisiromaani lukijoille, jotka haluavat rikoksen ratkaisun lisäksi lukea myös syvällisemmistä asioista. Sarjan 1. osa "Älä puhu kuolleista" blogissani.

Huutoon vastaa kaiku vain: Tuominen, Ilona

Tuominen sai idean kirjaansa hollantilaisten Kris Kremersin ja Lisanne Froonin katoamisesta Panaman viidakoihin. Vaikka heidän jäänteensä lopulta löydettiin, ei vieläkään ole varmaa, mitä heille tapahtui. Kirjassa ystävykset Kiira ja Aamu lähtevät vaellukselle Lapin tunturiin ja katoavat. Kiiran vaikutusvaltainen ja torainen suku ryntää paikalle käynnistämään etsintöjä Kiiran serkun, Cecilian avulla. Suvun riidat, sekä Kiiran ja Aamun vaelluksen tapahtumat, luovat tarinaan hienon, painostavan tunnelman. Juoni on täynnä käänteitä, muutama hivenen epäuskottavakin, mutta sen ei kannata antaa häiritä, sillä tarina kantaa kyllä. Varsinkin tunturin maisemakuvaukset ja tunnelmat ovat erittäin onnistuneita. Henkilöhahmoja on runsaasti, mutta teksti on helppolukuista ja siten juonen seuraaminen ei kärsi. Tästä vahva suositus trillerien ystäville.

Niin pienestä kiinni: Diamond, Lucy

"Niin pienestä kiinni" kertoo rakkaudesta, perheestä, ja siitä, miten yksi päätös voi muuttaa elämäsi kulkua radikaalilla tavalla. Lara ja Ben ja heidän tyttärensä Eliza ovat romaanin päähenkilöitä. Diamond käsittelee tapahtumien vaikutuksia heidän elämässään. Eikä juoni ole pelkästään onnea ja autuutta. Jokaisella hahmolla on heikkoutensa ja he ovat realistisen oloisia. Juoni etenee melko hitaasti. Tarinan käänteitä on helppo seurata ja loppu on melko arvattavissa. Se ei tässä genressä kuitenkaan haittaa, sillä näille tarinoille toivoo aina onnellista loppua. Helppolukuinen kirja, jolla on sydämmellinen sisus. Sopii FeelGood kirjojen ystäville.

Kun jää murtuu: Lundgren, Jennie

Pohjanlahti-sarjan 1. osa

Kirjailija Jennie Lundgren on ruotsalainen poliisi, joka on syntynyt ja kasvanut Kalixissa ja asuu siellä edelleen. Niinpä uskallankin olettaa, että hän tietää mistä kirjoittaa. Kirjan päähenkilö, poliisi Irene Thorsdotter, näet muutaa Tukholman piiristä Kalixin poliisiin. Ratkottavat rikokset ovat realistisen oloisia. Muutenkin Lundgren kuvaa poliisin työskentelyä uskottavasti, sortumatta kuitenkaan liialliseen ammattisanastoon. Henkilöhahmot ovat luontevia ja ympäristökuvaukset onnistuneita. Juoni on osittain ennakoitavissa, mutta ei häiritsevästi. Tämä sarjan avaus on hitaasti käynnistyvä, mutta lopulta mukaansa tempaava jännäri 👍

Kuun pimeä puoli: Jungstedt, Mari (+ Andalusia-sarjan 1 aikaisempi osa)

Uusi sarja pyörähtää käyntiin, kun ruotsalainen Lisa Hagel muuttaa Espanjaan, jossa hän tapaa rikospoliisi Héctor Correan flamencotunnilla. Tutustuttuaan lähemmin, Héctor tarjoaa hänelle työtehtävää poliisivoimien tulkkina. Mari Jungstedt kirjoittaa aina taitavasti. Ympäristöt ja henkilöhahmot ovat erittäin hyvin kuvattuja. Tyylinsä mukaisesti tämäkin sarja on helppolukuinen ja rikostarinat kevyitä. Juoni on paikoitellen melko arvattava, mutta itseäni se ei tämän kaltaisessa kirjallisuudessa juurikaan haittaa. Kysehän on viiheestä ja viihtymisestä tarinan parissa. Molemman kirjat ovat melko ohuita, joten ne lukee melko nopeasti. Ei siis kyllästymisen vaaraa. Sopii parhaiten niille, jotaka haluavat keveän dekkarin rentoutumiseen.

Suora lähetys, äänessä Annika Metsäketo: Kojonen, Veli

Minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia kirjan suhteen, sillä radioäänenä tuttu Annika, ei työnsä ulkopuolella ole jäänyt mitenkään erityisemmin mieleen. Kirja osoittautui virkistävän rehelliseksi ja suoranasaiseksi elämäkerraksi. Mitään historiaa järisyttävää siitä ei paljastu. Mitä nyt paria julkisuuden henkilöä "näpäytetään sormille". Metsäketo -fanit tai kirjassa esiintyviä tähtiä seuraavat lukijat, saavat tästä varmasti paljon enemmän irti. Ilman henkilöpalvontaakin, tämä on lukijalle mielenkiintoinen läpileikkaus julkisuudessa elävän ihmisen ajatuksista ja elämästä. Kirja on ohut, joten se on nopealukuinen ja kerronta pysyy sopivan tiiviinä.

Suonsilmä: Marklund, Liza (+ Napapiiri-sarjan 1 aikaisempi osa)

Jo myyty kirjamäärä kertoo, että Liza Marklund osaa todellakin kirjoittaa. Eikä tämäkään uusi sarja ole pettymys. Osat voi lukea itsenäisinä teoksina, mutta kronologinen järjestys tuo henkilöhahmojen tarinalle loogisen kaaren. Kirja on onnistunut sekoitus poliisi- ja vakoojakirjallisuutta. Etsivänä toimii poliisipäällikkö Wiking Stormberg, jonka työskentelyn lisäksi seurataan hänen henkilökohtaista elämäänsä. Henkilöhahmot ja ympäristö on kuvattu elävästi. Tarinassa sekoittuu  nykyisyys ja menneisyys. Taitavasti kehitelty juoni kantaa, eikä lisätapahtumia jää kaipaamaan. Tarina on sopivan jännittävä, hieman surullinen, mutta toiveikas, sekä yllättävä, vaikka joitakin juonenkäänteitä osasinkin odottaa.

Täydellinen elämä: Day, Elizabeth

Kirjan juoni pyörii hedelmättömyyden aiheuttaman sydänsurun ympärillä. Romaanin henkilöhahmoja ovat Marisa, Kate ja Jake, sekä hänen vanhempansa Annabelle ja Chris. Heidän keskinäinen suhteensa on vaikea ja asetelma outo. Siitä syntyy tarinan jännite. Kirjassa käsitellään tärkeitä aiheita, kuten kuinka naisen arvoa mitataan hänen kyvyssään saada lapsia ja olla äiti, rakkauden tarve ja mielenterveysongelmat. Onnistuneesta jännityksen luomisesta huolimatta, juoni ei ikävä kyllä johda oikein mihinkään ja tilanne ratkeaa melko helpon oloisesti. Moitteista huolimatta kirja ei ole tylsä ja luin sen melko nopeasti. Sopii parhaiten psykologisten trillereiden ja yllättävien käänteiden ystäville.

Tummat vedet: Mackintosh, Clare

Rikosetsivä Ffion Morgan -sarjan 1. osa

Tämä Clare Mackintoshin psykologinen trilleri on ensimmäinen osa upouudesta rikossarjasta.  Tapahtumat sijoittuvat Walesiin, joka on myös kirjailijan koti ja tämä tuo miljöökuvauksiin uskottavuutta. Rikoksia ratkova Walesin poliisin rikosetsivä Ffion Morgan ja Englannin poliisin rikosetsivä Leo Brady. Henkilöhahmoja on melko paljon ja niiden seuraamisessa voi olla aluksi haasteita. Onneksi kirjan alusta voi käydä tarkastamassa henkilöiden nimiä. Tarinaa kuljetetaan aluksi Ffionin ja Leon näkökulmien kautta, mutta kirjan edetessä, myös epäillyt pääsevät ääneen. Heidän kertomuksistaan suurin osa sijoittuu tapahtumiin ennen murhaa, joiden avulla rakentuu henkilökuva rikoksen kohteesta. Uhriksi päätynyt Rhys on ehtinyt elämänsä aikana saamaan paljon vihollisia. Itse asiassa, kirjan loppuun mennessä on vaikea löytää henkilöä, jolla ei olisi ollut motiivia tappaa häntä. Lukijalla on siis runsaasti vaihtoehtoja syyllisen arvuutteluun. Tarina etenee rauhallisella temmolla ja siinä käsitellään rikoksen lisäksi ihmissuhteita. Jännityksen aste on matala ja juoni käänteitä täynnä.

Kolme viestiä: Panteleimon, metropoliitta (+9 aikaisempaa Koskijärvi-sarjan osaa)

 

Metropoliitta Panteleimon kirjoittaa historiallisia dekkareita, joissa hän kuvailee mennyttä aikaa sekä pienen suomalaisen kylän arkea ja ihmisiä. Tällä hetkellä 10 osaa sisältävässä sarjassa tarinat etenevät verkkaisesti, eikä rikoksilla mässäillä. Jännityskin pysyy matalalla tasolla. Kuuluu CozyCrime genressä, sinne todella leppoisten joukkoon. Sarjassa keskeistä roolia näyttelee poliisin rouva ja 4. osasta eteenpäin leskeksi jäänyt Elisabet Urhonen, selkeästi Suomen neiti Marple. Kaiken kaikkiaan nopealukuinen ja sympaattinen kirjasarja.

Päivänpaistetta ja merituulia: Matthews, Carole

Tarinan Isle of Wight, tuntuu täydelliseltä paikalta ja kirjailijalla on taito saada sen yksityiskohdat heräämään eloon. Lukija voi kuvitella itsensä asumaan asuntoveneeseen, asioimaan saaren liikkeissä ja rakentamaan hiekkalinnoja sen rannoille. Henkilöhahmot ovat tähän kirjallisuuden lajiin sopivia ja heidän seurassaan viihtyy. Romantiikkaakin on tietysti ilmassa. Tarinassa on myös kipeitä aiheita, mutta Carole Matthewsin käsittelee niitä hellästi, korostaen toivoa ja ystävyyden merkitystä. Kevyt, kesäinen, nykyaikainen, helppolukuinen ja hyvin kirjoitettu FeelGood - kirja.

Nukkuvan jättiläisen laakso: Aro, Sari

Savonia-palkintoehdokas v. 2022. Voittaja julkistetaan 9.12.2022.

Tämä Sari Aron esikoisromaani kertoo lapsena Brasilian suomalaissiirtokuntaan muuttaneen Alinan elämästä 1930–1940-luvuilla. Kirjailija on ammentanut inspiraationsa kirjaan puolisonsa isovanhemmista, jotka muuttivat Brasiliaan ensimmäisien suomalaisten siirtolaisten joukossa. Teksti on kielellisesti rikasta ja kuvailee onnistuneesti tapahtumia, sekä ympäristöä. Noin puolet kirjasta kertoo suomalaissiirtokunnan arjesta ja Alinan elämästä siellä. Toinen puoli Rio De Janeirosta, jonne Alina karkaa paremman tulevaisuuden toivossa. Nämä osat eroavat tyylillisesti toisistaan. Itse pidin ensimmäisestä osasta enemmän, jossa oli historian havinaa ja eksoottinen tunnelma. Toki tapahtumien paikatkin eroavat suuresti toisistaan. Mielestäni ihan hyvä esikoisromaaniksi.

Isola: Engberg, Katrine

Kirjat voi lukea itsenäisenä tarinana, mutta suosittelen kronologista järjestystä, sillä se tuo hahmojen henkilökohtaisiin tarinoihin syvyyttä. Kirjoissa on perinteiset pari eturivin poliisia (Jeppe Korner ja Anette Werner) murharyhmineen ja siviili (eläkeläinen/kirjailija Esther), joka sattumalta tai tarkoituksella sekaantuu murhatutkintaan. Henkilöhahmoista Jeppe on paras. Perushyvä dekkari, ei erityisen jännittävä, mutta silti ihan viihdyttävä.

Maan poveen: Robinson, Peter (+ muut Komisario Banks -sarjan osat)

Komisario Banks -sarja on TV:stä tuttu. Kirjasarjan osat voi lukea itsenäisinä teoksina. Toki osien eri järjestyksessä lukeminen vaikeuttaa henkilöhahmojen kehityksen seurantaan ja uudemman kirjan lukeminen voi paljastaa vanhemman juonikuviot. Hahmoja kirjoissa on runsaasti, mutta tarina jaksaa kyllä kannatella, vaikka kaikkien nimiä ei heti mieleen jäisikään. Banksin lisäksi vahvasti esillä ovat mm. poliisit Annie ja Gerry. Banks kirjat ovat täynnä soittolistan artisteja ja albumeja kuunneltavaksi ja väkeviä alkoholijuomia maisteltavaksi. Suositus poliisikirjallisuuden ystäville.

Tanssija kuolee kahdesti: Kelly, Erin

Erin Kellyn trilleri vie lukijan baletin ankaraan maailmaan. Nikolai Kirilov ohjaa Lontoon venäläistä balettiteatteria rautaisella otteellaan ja hänen tyttärensä Ava on sen tähti. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa kahteen paikkaan, teatteriin ja Avan asuntoon. Kirjassa kuvataan tanssijoiden armotonta työtä, kipua ja uhrauksia. Tarinassa on kuitenkin myös paljon muuta ja siksipä kirjan kuvaus antaa sisällöstä hieman väärän kuvan. En kuitenkaan voi sitä tämän enempää avata paljastamatta juonta. Romaani kehittyy hitaasti, mutta käyntiin päästyään kerronta imaisee mukaansa. Juoni sisältää yllättäviä käänteitä ja ne jakavat varmasti mielipiteitä. Itse pidän siitä, että tapahtumat eivät aina mene odotusten mukaan. Muutamissa kohdissa tekstiä olisi voinut ehkä tiivistää, mutta näinkin ihan kelpo luettavaa.

Helmenkalastajan tytär: Pook, Lizzie

Kirjan tapahtuvat sijoittuvat kuvitteelliseen paikkaan ja henkilöhahmot ovat fiktiivisiä, mutta monet heistä perustuvat todellisiin henkilöihin. Lopun kulttuurihistoriallisen taustan selvityksessä on näistä mielenkiintoista faktaa. Sitä olisi voinut lukea enemmänkin. Tarina on vahvan kuvauksellinen ja lukijan on siten helppo kuvitella, millaista Länsi-Austraaliassa oli 1800-luvun lopulla. Lizzie Pook tuo juonen ohessa esille vakaviakin aiheita, kuten alkuperäiskansojen hyväksikäytön ja kaltoin kohtelun. Henkilöhahmot jäivät hieman etäisiksi, mutta nautin juonen seikkailullisesta hengestä.

Synkkä sopimus: Craig, Amanda

Kirjaa lukiessa ei voi olla tekemättä veratuksia Hitchockin elokuvaan, joka perustuu Patricia Highsmithin saman nimiseen romaaniin "Muukalaisia junassa" tai tarinaan "Kaunotar ja hirviö". Muihinkin kirjoihin löytyy viittauksia ja niitä voi juonen edetessä halutessaan bongailla. Kirjan kuvausta lukiessa pelkäsin, että tämä häiritsisi lukukokemusta, mutta onneksi näin ei käynyt. Amanda Craig käsitelee tekstissään mm. englantilaisten rikkaiden ja köyhien jakoa, naisten ja miesten asemaa avioerotilanteissa sekä perheväkivaltaa. Juoni itsessään on paikoitellen epäuskottava, mutta jos sen pystyy jättämään huomiotta, niin tarina on ihan mukaansatempaava ja nopealukuinen.

Onnen talo: Burton, Jessie (+ Nukkekaappi)

Kirjat voi lukea itsenäisinä teoksina, mutta suosittelisin lukemaan ne aikajärjestyksessä. Muuten monet tapahtumat jäävät vaille "pohjaa". Molemmat kirjat sijoittuvat Amsterdamiin. Ensimmäinen 1600-luvun loppuun ja toinen 1700-luvun alkuun. Ajan tapojen kuvaukset ovat hienosti kirjoitettuja ja vaikuttavat aidolta ja hyvin tutkituilta. "Onnen talo" ei sisällä aivan samaa synkkää goottimaista tunnelmaa ja jännittävää juonittelua kuin "Nukkekaappi", vaan se on enemmänkin perhedraama. Tarinoissa on yliluonnollisia elementtejä, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole fantasia- tai kauhukirja. Mystinen miniatyyrien tekijä luo juoneen jännitettä, mutta tarinassa ei paljasteta hänen mysteeriään. Kaiken kaikkiaan suosittelen tätä kirjaa historiallisen fiktion ystäville tai kaikille, jotka pitävät kummittelevasta tarinasta ainutlaatuisten ja mielenkiintoisten hahmojen kanssa. 

He eivät palanneet : Weaver, Tim

Tim Weaverin kirjoittama "He eivät palanneet" on David Raker -sarjan neljäs osa. En ollut koskaan ennen lukenut hänen kirjojaan ja epäröin aloittaa sarjan ilman tietoa sen aiemmista tapahtumista. Päätin kuitenkin yrittää. Onneksi kirjailija antaa juuri tarpeeksi taustatietoa Rakerista, mikä antaa lukijalle hyvän kuvan aiemmista tapahtumista. Juoni on hieno, mutta tarina on ajoittain monimutkainen ja vaatii todella keskittymistä. Toiminta liikkuu edestakaisin Las Vegasin ja Devonin välillä. Myös aikajanalla liikutaan edestakaisin. Juonenkäänteitä on runsaasti. Pidin Rakerin hahmosta ja loppua kohdan havahduin myös pitäväni tekstistä, vaikka jotkin tapahtumat tuntuivatkin epäuskottavilta. 

Kulmakauppa Cockleberry Bayssa: May, Nicola

Luin tämän kirjan jo jokin aika sitten, mutta en heti päässyt tänne kirjoittaaan, koska tietokoneeni hajosi ja nyt en parhaalla tahdollanikaan muista mitä mieltä tarinasta olin. Todella noloa 😂 Tai ehkä se kertookin kirjasta kaiken tarvittavan. Luin sen loppuun, joten ei mikään surkea tekele, mutta ei myöskään mitenkään erityisen mieleen jäävä.

Kirkkaimmat tähdet: Grimaldi, Virginie

Tässä kirja, jos etsit kevyttä lukemista, ripauksella huumoria. Tarina kerrotaan seuraavien kolmen henkilön suulla: 37-vuotiaan yksinhuoltaja Annan, joka saatuaan potkut työstään, päättää isoäitinsä yllytyksestä lähteä tyttäriensä kanssa matkailuautolla kohti Skandinaaviaa (myös Suomeen). 17-vuotiaan tytär Chloen, joka etsii rakkautta ja hyväksyntää. 12-vuotiaan Lilyn, joka kirjoittaa "Marcel" - päiväkirjaansa, eikä pahemmin perusta ihmisistä. Henkilöhahmoista varsinkin Lilyn herättää hilpeyttä. Vaikka perheen elämä onkin kaoottista ja täynnä ongelmia, niin mitä kauemmin he viettävät aikaa matkaallaan, sitä aurinkoisempi romaanista tulee. Kirjan teksti on helppolukuista ja nopeasti luettu. Miljöökuvausten ystävänä, olisin ehkä toivonut hieman yksityiskohtaisempaa kerrontaa, mutta erittäin hyvä Feelgood kirjaksi.

Unelma helposta työstä: Tsumura, Kikuko

Tämän kirjan luettuani olen varma, että helppoa työtä ei ole olemassakaan. Ei ainakaan kirjan päähenkilön kaltaisille työnarkomaaneille, jotka tekevät annetut tehtävät perusteellisesti ja ehkä hieman ylikin :) Tarina alkoi melko hitaasti, mutta edetessään kerronta kaappasi mukaansa. En tiedä johtuuko kulttuurieroista vai onko kirjailija laittanut omiaan, mutta jokainen työ tuntuu melko oudolta. Niistä lukee kyllä ihan mielellään ja osittain juuri niiden kummallisuuden vuoksi. Kirjan viidelle työlle on viisi osiota. Jokaisen niistä voisi lukea yksittäisinä tarinoina. Viidennen kertomuksen aikana nämä erilaiset osiot yhdistyvät erittäin taitavasti romaaniksi. Kirjassa kerotaan vain harvoin päähenkilön elämästä työn ulkopuolella. Näennäisesti työstä kertova kirja onkin todellisuudessa tarina ihmisistä ja heidän suhteestaan työhön, sekä toisiinsa. Synkän koominen ja tarkkaavainen teos, jota voin suositella japanilaisen kirjallisuuden ystäville.

Hämärän tunnit: Connelly, Michael (+ Bosch & Ballard -sarjan 2 aikaisempaa osaa)

Connelly on kutonut tarinaansa ajankohtaisia tapahtumia, niin poliisivoimista kuin politiikastakin. Kirjoissa vilahtelevat, niin  "Black Lives Matter", Yhdysvaltain kongressitalon valtaus kuin Korona pandemiakin. Hahmot ovat uskottavia ja konstaapeli Renée Ballardin sekä etsivä Harry Boschin yhteistyön kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Juoni on toimintaa täynnä ja rakentuu useammasta rikoksesta. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa.

Pieniä ihmeitä: Booth, Anne

Valitsin kirjan, koska en ole ikinä lukenut romaania nunnista ja päätin korjata tilanteen.  Kyseessä on siis teemaltaan uskonnollisen kirja. Henkilögalleriaan mahtui kuitenkin nunnien, pappien ja piispojen lisäksi mm. aviopareja, homoseksuaaleja ja aviottomia lapsia. Tarina yllättikin sen suhteen, että se ei ollut saarnaava, vaan lämminhenkinen. Henkilöhahmot olivat uskottavia ja nunnat olivat luonteeltaan erilaisia ja persoonallisia. Katolilaiseen uskontoon liittyvät ihmeet, kuten levitaatio, tuntuivat hieman vierailta. Nunnien arjen ja kirkkoon liittyvän yhteisön kuvaukset taas olivat mielenkiintoisia. Kirjoitustyyli on kevyt ja teksti helposti luettavaa. Ihan mukava pieni tarina.

Meredith, yksin: Alexander, Claire

Meredithin tarina voisi olla synkkä. Nainen, joka ei ole poistunut kotoaan yli kolmeen vuoteen. Kirjailija käsittelee kuitenkin vaikeita asioita positiivisella asenteella, henkilöhahmojen vaikeuksia väheksymättä. Lisäksi Meredith elää yllättäen melko kiireistä elämää, sillä hänen luonaan vierailee ystäviä ja tukihenkilöitä. Juttukavereita löytyy myös netistä. Vaikka Meredithin kokemukset ovat rankkoja ja perhesuhteet heikolla tolalla, niin tarinasta välittyy silti toiveikkuus. Teksti oli helppolukuista ja sympaattinen Meredith kannattelee juonta. Suosittelen heille, jotka etsivät ajatuksia herättävää luettava, astetta kevyemmällä asenteella. Pidin 👍 

Selviytyjät: Harper, Jane

Tarina kännistyy hitaasti, mutta pääsee onneksi pian vauhtiin. En tiedä johtuiko se minusta vai nimistä vai henkilöiden määrästä vai ehkä kirjoitustyylistä, mutta varsinkin alussa menin henkilöhahmoissa sekaisin. Loppua kohti tilanne onneksi parani. Henkilöt olivat arkisen uskottavia. Tapahtumapaikkana on Tasmania ja Harper onnistuu hyvin kuvaamaan sen maisemia. Varsinkin luolastoa. Kirja sopii herkemmillekin lukijoille, sillä tarina ei sisällä raakoja kohtia, vaan luottaa enemmänkin psykologiseen jännitykseen. Juoni on mielenkiintoinen siinä mielessä, että päähenkilö Kieran Elliott on tavallaan sivusta seuraaja, mutta liittyy silti tiiviisti tapahtumiin. Syyllistä saakin sitten arvuutella loppuun asti ja loppuratkaisu on melko yllättävä.

Kottikärrykaruselli: Nieminen, Veera,

Kottikärrykaruselli on lupaustensa mukaisesti humoristinen romaani yhden hevosihmisen arjesta. Tallimaailman tuntemus ei kuitenkaan ole tarpeen, jotta voisit nauttia tämän kirjan lukemisesta. Niemisen sarkastinen huumori on näet yleismaallista ja kirjan hieman liioiteltuja henkilöhahmoja voimme tunnistaa omasta arjestammekin. Niemisen sanankäyttö on napakkaa ja ajoittain hitusen pilkallista, mutta se kuuluu tähän huumorin lajiin. Totisella mielellä ei siis kannata tähän kirjaan tarttua. Juonessa käsitellään hevosten ja asiakkaiden lisäksi avioeroa, teiniyttä ja ihmissuhteita. Sanoisin, että tämä on erittäin helppolukuinen, viihdyttävä ja nauruhermoja kutkuttava kirja. Vahva suositus 👍.

Karhu nukkuu: Schepp, Emelie (+ Jana Berzelius -sarjan 6 aikaisempaa osaa)

Aina toisinaan tulee eteen kirjasarjoja, jotka "kolahtavat" ja Jana Berzselius -sarja kuuluu minulla siihen joukkoon. Schepp on luonut kerrassaan mielenkiintoiset henkilöhahmot juonta kuljettamaan. Heitä ovat mm. syyttäjä Jana Berzelius, rikoskomissaario Henrik Levin, rikostutkija Mia Bolander ja rikollinen Danilo Peña. Tarina kulkee sujuvasti ja ajoittaisesta ennalta arvattavuudesta huolimatta jännitys säilyy kirjan loppuun asti. Osat toimivat itsenäisinä tarinoina, mutta henkilöhahmojen elämänkaari saattaa kärsiä, jos et lue niitä järjestyksessä. Kaikki kirjat ovat suhteellisen lyhyitä ja helppolukuisia. Toivottavasti jatkoa seuraa 👍

Veto: Brännare, Tiina ja Nuotio, Eppu

"Veto" on viihteellinen, lähtöasetelmiltaan hieman vaikeasti uskottava, mutta hauska tarina. Kiti toimii ennen kuin ajattelee ja siksi hänelle myös sattuu ja tapahtuu. Juoni kulkee ihan sujuvasti ja teksti on helppolukuista. Henkilöhahmot ovat tähän kirjallisuuden tyyliin sopivan keveitä. Kirjasta löytyy myös kuvauksen lupaamaan erotiikkaa ja huumoria. Sopii esim. välipalaksi vakavampien kirjojen väliin.

Kivipuiston tyttö: Kjellsdotter, Nilla

Murhia Pohjanmaalla -sarjan 1. osa

Päähenkilö Mija edustaa ensi vilkaisulta aika tyypillistä dekkarikirjojen poliisia parisuhdeongelmiensa kera. Mijan menneisyydestä löytyy kuitenkin tapahtumia, joista tulevissa osissa voi ammentaa hahmoon syvyyttä. Aika näyttää kuinka kirjailija tämän tarinan kaaren rakentamisessa onnistuu. Tekstin lukeminen oli jouhevaa. Juoni sijoittui lasten hyväksikäytön ympärille, joten se saattaa rajata lukijakuntaa. Tietyiltä osin juoni oli aika ennalta arvattava, mutta pääsi onneksi ajoittain yllättämäänkin. Varsinkin ”silloin” osiot aiheuttivat hetken hämmennystä … siis miten tämä tarina liittyy mihinkään?”. Kirjassa vahvasti esillä myös 1 tyypin diabetes.  Ihan kelpo avaus sarjalle.

Avain: Foley, Lucy

Dekkarin tapahtumat sijoittuvat ylelliseen, pariisilaiseen kerrostaloon. Juoni on tummasävyinen ja sitä kerrotaan useamman henkilöhahmon näkökulmasta. Jo kirjan ensi sivuilta lähtien on selvää, että tämän rakennuksen ja sen asukkaiden ytimessä on jotain erittäin pahaa. Lucy Foley onnistuu luomaan todellisen uhan tunteen, varsinkin kun Jess alkaa selvittämään veljensä mysteeriä. Talon jokaisella asukkaalla tuntuu olevan tietoa Benin katoamisesta. Tarinan edetessä salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa. Ikävä kyllä juoni alkaa lopun tapahtumissa hieman menettää otettaan. Henkilöhahmoista Concierge oli mielenkiintoisin ja "kaikkiruokainen" Ben yliampuvin. Kirja on melko nopeasti luettu ja fyysisesti kevyt (408 sivua).

Kasvojenkerääjä: Hancock, Anne Mette

Kaldan & Schäfer -sarjan 2.osa

Rikosten parissa työskentelyä jatkavat journalisti Heloise Kaldan ja konstaapeli Erik Schäfer. Kirjasarjan osat voi lukea itsenäisinä teoksina, mutta suosittelen lukemaan ne järjestyksessä. Kansikuva on hieman hämäävä otsikon kera. Kasvojenkerääjällä viitataan tässä ihmiseen, joka näkee esineissä tai ympäristössään kasvoja. Ilmiötä kutsutaan pareidoliaksi. Kirjassa ei siis kukaan konkreettisesti keräile kasvoja. Eikä kyseessä näin ollen ole verinen dekkari. Juonen juoksu ei aina ole kaikkein sulavinta, mutta se antaa lukijalle mahdollisuuden arvuutella tapahtumia ja loppukin jättää mielikuvitukselle tilaa.

Lue 1. osan muistiinpanot täältä

Kuolontuoksu: Sandberg, Timo (+ 11 aikaisempaa Komisario Heittola -sarjan osaa)

Rikoksia, poliisityötä, ihmissuhteita ja erotiikkaa. Niistä koostuu Sandbergin "Heittola" -sarja. Kymmenessä ensimmäisessä osassa oli melko runsaasti, varsinkin naisiin kohdistuvaa naljailuja. Kerrontatyyli on kuitenkin asenteetonta ja huonot vitsit aiheuttivat lähinnä kyllästymisen tunnetta. Olihan tuollainen 80-90 -luvuilla, jos nyt ei ihan toivottavaa, niin kohtuullisen hyväksyttävää käytöstä. Henkilöhahmoja kirjoissa on runsaasti, mutta päähenkilöiden, komisario Erkki Heittolan ja hänen kollegansa ja mielitiettynsä Taru Lundin tarinan kaaret kannattelevat juonta. Itse luin nämä kirjat perätysten ja hieman hilpeyttä herätti kokeneiden poliisien ryntääminen vaaratilanteisiin ilman taustatukea. Kirjojen aiheet ovat ajankohtaisia.

Rakkausshokkihoito ja muita ex-sinkun oivalluksia: Rönkkönen, Henriikka

 Elämänohjeita ja avoin kertomus seksistä sekä seksuaalisuudesta. Jäi minulta kesken, sillä en taida kuulua ihan kohderyhmään. Sinällään teksti oli helppolukuista ja sujuvaa. Aihe ei vain kiinnostanut tarpeeksi.

Juhlat Malibussa: Reid, Taylor Jenkins

Prologi alkaa Malibun tulipalojen historialla. Vuoden 1983 Malibu-palo alkoi 27. elokuuta, Nina Rivan vuosittaisten kesäjuhlien päivänä. Palon sytyttäjä on edelleen mysteeri.

Kirjassa on tavallaan kolme tarinaa. Aikajanallisesti ensimmäisenä se kertoo Rivan sisarusten vanhempien tapaamisesta, avioliitosta ja sen ongelmista. Kuinka ne vaikuttivat perheeseen ja sen dynamiikkaan. Toinen kertoo Rivan sisaruksien elämästä 80-luvulla ja heidän vaikeasta isäsuhteestaan. Kolmas tarina tarinassa on Nina Rivan vuosittain järjestämät, surullisen kuuluisat, Malibu -juhlat. Niissä on tarjolla kaikkea, alkoholista huumeisiin ja juhlijoiden estot katoavat. Siitä seuraa sekoilua ja seksiä, huumoria unohtamatta. Kirja alkoi todella hyvin, mutta juhlien alettua tarina muuttui hieman sekavaksi, johtuen monista uusista hahmoista, jotka nimetään heidän saapuessaan juhliin. Kaikki Rivat sen sijaan ovat henkilöhahmoina hyvin määriteltyjä ja jokaisella oli vakuuttava tarina. Varsinkin osassa, jossa tutustutaan sisaruksiin ja katsotaan taaksepäin heidän vanhempiinsa ja lapsuuden perhe-elämäänsä.  Kirjailija onnistuu herättämään 80-luvun Malibun upeasti eloon sen aikaisten tähtien kera. Kritiikistä huolimatta, tämä oli kaiken kaikkiaan mukavaa, kesäistä luettavaa. Rivan sisarusten tulevaisuudesta lukisin mielelläni lisää. Vuonna 2021 Hulu osti oikeudet tehdä kirjasta TV -ohjelman.

Herätä minut kuolleista: Paris, B. A.

"Herätä minut kuolleista" on Parisin kolmas itsenäinen trilleri. Hänen tarinansa eivät koskaan ole sitä, miltä ne ensi silmäyksellä vaikuttavat. Juoni kulkee nykyajan ja 12 vuoden takaisten tapahtumien välillä. Tarinassa on psykologista jännitystä, epämiellyttäviä kertojia sekä epäluotettavia, henkisesti epävakaita ja vaarallisia henkilöhahmoja. Juonen monista käänteistään ja yllätyksistä huolimatta, tämä ei ole ole kovinkaan monimutkainen tarina. Loppukin sopi kirjan tyyliin, eikä se päässyt yllättämään. Kirjaa ei kuitenkaan voinut jättää kesken, ei ennen kuin sain varmuuden Laylan kohtalosta.

Onnellisten loppujen kerho: Säfstrand, Caroline

Tämä on hieman erikoinen "hyvän olon" romaani. Se näet viihteen lisäksi myös inspiroi. Lukija joutuu juonen mukana, kuin huomaamattaan kirjoittamaan oman onnellisen loppunsa. Tarina on sävyltään lämmin ja hellä ja hahmot tuntuvat todellisilta. He ovat täysin tavallisia ihmisiä, joilla on täysin tavallisia ongelmia. Heidän välillään on lämpöä, ystävyyttä, iloa, surua...  Kauniisti kerrottu tarina. Suosittelen FeelGood -kirjojen ystäville.

Huono karma: Safier, David

”Huono karma” on helppolukuinen ja viihdyttävä. Tarinassa on paljon koomisia tapahtumia, mutta sen ydin on kuitenkin melko traaginen. Päähenkilö Kim kun ei arvosta perhettään ja tajuaa heidän arvonsa vasta liian myöhään. Safierin kirjoitustyyli on kuitenkin hilpeä ja siksi tarinakin tuntuu humoristiselta, eikä suinkaa surulliselta. Hahmot ovat sopivan kepeitä tämän kaltaiseen kirjallisuuteen. Eniten äänessä on Kim, mutta saa Casanovakin sanasen sanottua väliin. Plussaa myös kirjan erikoinen aihe ja kirjailijan onnistunut toteutus siitä. 

Teetä auringonkukkien kahvilassa: Johnson, Milly

”Teetä Auringonkukkien kahvilassa” on hauska, nopeatempoinen ja ennen kaikkea mukaansa tempaava tarina kostosta… ja ystävyydestä. Kirja kertoo naisista, joita miehet ovat käyttäneet hyväksi ja mitä tapahtuu, kun he päättävät muuttaa kohtaloaan. Juoni on hauska ja salaisuudet, sekä kosto koukuttavia. Kaikki naiset ovat uskottavia henkilöhahmoja. Romantiikkaa tarinasta löytyy juuri sopivasti. Kirjan aiheen huomioon ottaen loppu oli hieman laimea. Tästä huolimatta pidin kirjasta todella paljon. Suosittelen.

Casablancan tarinankertoja: Valpy, Fiona

”Casablancan tarinankertoja” on historiallinen, fiktiivinen romaani,  Sillä on osittain ennalta-arvattava juoni, mutta tarina on niin hyvin kirjoitettu, että kirja kannatti todellakin lukea. Tarinalla on kaksi kertojaa: Zoe vuonna 2010 ja 12-vuotiaan Josie, päiväkirjamerkintöjensä välityksellä, vuonna 1941. Pääasiallisena tapahtumapaikkana on Casablanca, Marokko. Kestää hetken ennen kuin Zoe lähtee kaupungille, mutta sen jälkeen hänen kuvauksensa herättävät maisemat eloon. Kirja käsittelee myös tärkeitä teemoja kuten pakolaisuutta ja tarinoiden kertomisen tärkeyttä. Monessakin kulttuureissa oli ennen nimettyjä  tarinankertojia, jotka pitivät kulttuurinsa tarinoita ja kansanperinteitä elossa tuleville sukupolvelle. Eikä tarinoita tarvitse aina kertoa sanoin, kuten tämänkin kirjan sivuilta selviää. Juonen edetessä varsinkin Josien tarina kantaa. Suosittelen.

Uusien alkujen talo: Diamond, Lucy

Tarinassa on useita päähenkilöitä ja he kaikki ovat saman rakennuksen asukkaita lähellä merenrantaa, Brightonissa. Asunossa 1, asuu Rosa, joka toteuttaa unelmaansa kokin urasta. Asunnossa 2, sairasteleva Jo tyttärensä Bean kanssa. Asunnossa 3, Journalismin taitojaan testaava George, poikaystäväänsä Simonin kanssa. Asunnossa 4, pienen tyttärensä menetystä sureva Charlotte . Upea Margot asuu ylimmässä kerroksessa. Erikseen on myös mainittava talon isännöitsijä, joka mm. jättää ”heippa-lappuja” talon ilmoitustaululle. Se, mitä Lucy Diamond tekee aina niin hyvin, on tarinan luominen ihmisistä, joita tapaat joka päivä. Tämänkin kirjan henkilöt ovat arkisia, realistisia, helposti lähestyttävia, mutta eivät kuitenkaan tylsiä, vaan persoonallisia, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Juonessa on surullisempia osia, mutta ne on tasapainotettu hienosti hilpeämpien tapahtumien kanssa. Viihdyttävä ja helppolukuinen ”Feelgood” kirja.

Kuolemanloukku: Laine, Matti (+ Vitikka-sarjan 5 aikaisempaa osaa)

Rikollinen on ehkä erikoinen valinta dekkarin päähenkilöksi, mutta Elias ”E” Vitikka on erittäin onnistunut henkilöhahmo. Hän on ”ihan tavallinen” kaveri … ainakin omasta mielestään, mutta tarpeen tullen myös ovela, kova ja säälimätön. Kaiken hämäräbisneksensä keskellä Vitikka joutuu selvittämään rikoksia yrittäessään pelastaa oman nahkansa. Muutkin henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Kirjat kannattaa lukea aikajärjestyksessä, sillä rikosjuonen lomassa kulkee Vitikan perhe-elämän kuviot, joiden hahmottaminen helpottuu paremmin kronologisessa järjestyksessä. Vaikka alamaailma on pahimmillaan ahdistava ja synkkä, niin kirjat sisältävät silti runsaasti humoristisia piirteitä. Laineen kerronta on erittäin sujuvaa ja juoni mielenkiintoinen. Mukana ovat niin roistot, poliisit, kuin yhteiskunnalliset vaikuttajatkin. Lämmin suosittelu kaikille, jotka etsivät vähäveristä ja laadukasta jännitystä. Itse toivon sarjan jatkuvan vielä usealla kirjalla. 

Orkideatarha: Rileyn, Lucinda

Kirjan juoni on melko monimutkainen ja sisältää useita henkilöhahmoja. Tarina hyppää nykypäivästä sodan tapahtumiin ja sen jälkeiseen aikaan. Riley on kuitenkin onnistunut kirjoittamaan siitä helposti seurattavan juonen. Kirjan mukana matkataan Norfolkiin, Thaimaahan ja Ranskaan, joissa maisemia ja tunnelmia kuvataan mieleenpainuvilla yksityiskohdilla. Sodan jälkeinen aika Thaimaassa, oli ehdottomasti tämän kirjan parasta antia. Rakkauden ja menetyksen, kunnian ja perheen teemat ovat keskeisiä. Ikävä kyllä juonessa oli joitakin ennalta arvattavia tapahtumia ja vaikeasti uskottavia käänteitä. Ei siis Rileyn vahvinta tuotantoa, mutta parhaimmat kohdat kyllä veivät mukanaan ja jaksoin lukea loppuun.

Kamalan ihana elämä maalla: Kurkiniitty, Mari

Kirjan kuvauksen alusta saattaa saada ankean kuvan, mutta oikeasti tarina tuntuu kaikista vastoinkäymisistä huolimatta positiiviselta. Myös ex-puolisosta kirjoitetaan ymmärtävän lämpimään sävyyn. Kerronta on sujuvaa ja ympäristöä onnistuneesti kuvaavaa. Itse en ole suunnitellut muuttavani maalle, enkä mitään suurempia remontejakaan tehnyt, mutta kyllä tämä silti viihdytti. Kirja olisi varmasti erinomainen vertaistuki varsinkin kaikille remonttimiehiä palkanneille, joilla ei hommat ole menneet aivan ”putkeen”. Positiivinen lukukokemus.

Kapinallinen : pako Saudi-Arabiasta vapauteen: Sevimli, Adile

Kirjan alussa on varoitus. Tämä kirja sisältää väkivaltaisia kohtauksia, myös seksuaalista väkivaltaa, samoin itsemurha-ajatuksia. Näin toki olikin, mutta ei siinä määrin, kuin varoituksen perusteella odotin. Asiat kerrottiin, niin kuin Rahaf oli ne kokenut, mutta niihin ei jääty ”mässäilemään”. Luin tämän kirjan päivässä, ja pidin siitä todella. Rahaf kuvailee kokemustaan ​​erittäin aidolla ja elävällä tavalla. Kirjasta saa hyvän näkökulman ihmisen elämään, joka ei sopeudu maan tapoihin, jossa nainen on miehen holhouksen alainen, rangaistukset rikoksiin kovia ja kuolemantuomio mahdollinen. Erittäin mielenkiintoinen kirja, suosittelen.

Kesän suuret ja pienet salaisuudet: Fagerlund, Jenny

Tässä tarinassa on kaikki ainekset hyvään ”feelgood” kirjaan. Päähenkilönä on Moa ja hänen isoäitinsä kirjeiden välityksellä. Juonta on maustettu rahtusella kohtalon kolhuja, mutta se antaa tarinalle sopivasti syvyyttä. Ympäristön kuvaukset ovat onnistuneita. Sisustuksen ystäville kirja tarjoaa mielikuvia Moan huutokauppatyön ja isoäitinsä asunnon järjestelyn kautta. Henkilöhahmot ovat samaistuttavia. Kirjoitustyyli on juuri oikeaa ”hyvän mielen” genreen. Teksti on helppolukuista ja kirja melko nopeasti luettu. Lämmin suositus, kun kaipaat

Henna Björk, isku: Rönnbacka, Christian

Henna Björk-sarjan 1. osa

Kirjan alun raakuudet olivat lähellä tyrehdyttää lukuhaluni, mutta päätin antaa tarinalle mahdollisuuden. Se kannatti. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, varsinkin päähenkilö Henna Björk. Sivumäärä (272) on melko vähäinen, mutta juuri sopiva tämän tarinan kertomiseen, sillä juoni on vauhdikas ja napakka. Teksti on sulavaa ja miellyttävää lukea. Mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan tämä sarja etenee tulevaisuudessa.

Ei muita kuin me: Van Rensburg, Laure

”Ei muita kuin me” pitää lukijaa otteessaan, vaikka ajoittain helpompaa olisikin kääntää katseensa pois kirjasta. Heti alusta alkaen kirjailija luo tarinaan pahaenteisen sävyn ja tiedät, että asiat eivät tule päättymään hyvin. Yliopistoprofessori Stevenin ja nuoren opiskelija Ellien suhde vaikuttaa aluksi kliseiltä, ​​mutta nopeasti käy selväksi, ettei kyseessä olekaan normaali romanssi. Molemmilla on salaisuuksia, joita he peittelevät toisiltaan. Ellie ja Steven ovat mieleenpainuvia ja hyvällä tavalla epämiellyttäviä hahmoja. Juoni on klaustrofobinen ja intensiivinen koko taktisen kissa ja hiiri -leikin ajan. Tarinan suola on siinä, että se saa lukijan tuntemaan olosi epämukavaksi. Yllättäväksi muotoutuvan juonen ympärille kiertyy varsin ajankohtaisia teemojen. Herkemmille lukijoille tiedoksi, että kirja sisältää runsaasti seksikohtauksia ja väkivaltaa. Suosittelen psykologisten trillereiden ystäville.