”Ei muita kuin me” pitää lukijaa otteessaan, vaikka ajoittain helpompaa olisikin kääntää katseensa pois kirjasta. Heti alusta alkaen kirjailija luo tarinaan pahaenteisen sävyn ja tiedät, että asiat eivät tule päättymään hyvin. Yliopistoprofessori Stevenin ja nuoren opiskelija Ellien suhde vaikuttaa aluksi kliseiltä, mutta nopeasti käy selväksi, ettei kyseessä olekaan normaali romanssi. Molemmilla on salaisuuksia, joita he peittelevät toisiltaan. Ellie ja Steven ovat mieleenpainuvia ja hyvällä tavalla epämiellyttäviä hahmoja. Juoni on klaustrofobinen ja intensiivinen koko taktisen kissa ja hiiri -leikin ajan. Tarinan suola on siinä, että se saa lukijan tuntemaan olosi epämukavaksi. Yllättäväksi muotoutuvan juonen ympärille kiertyy varsin ajankohtaisia teemojen. Herkemmille lukijoille tiedoksi, että kirja sisältää runsaasti seksikohtauksia ja väkivaltaa. Suosittelen psykologisten trillereiden ystäville.
Kirjan kuvaus:
Veitsenterävässä psykologisessa trillerissä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Steven Harding on komea ja arvostettu kirjallisuuden professori. Hänen tyttöystävänsä Ellie Masterson on arka mutta huippuälykäs opiskelija. He ajavat New Yorkista viettämään ensimmäistä lomaansa yhdessä: perillä odottaa kolme päivää syrjäisen mökin rauhassa, missä he kaksi voivat viimein nauttia toisistaan uteliailta katseilta piilossa.
Kun lumimyrsky saartaa heidät talon vangeiksi, alkaa selvitä, ettei kumpikaan heistä ole sitä mitä väittää olevansa – ja ettei toinen heistä tule selviämään viikonlopusta hengissä.
Kustannusosakeyhtiö Otava [2022]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti