Vaihtokauppa: O'Leary, Beth

Tämä kirja osui nauruhermooni. Vaikka tarina vilisee ikäviä asioita, kuten yksinäisyyttä, työssä väsymistä, kuolemaa, perheväkivaltaa jne., niin kirjailijan humoristinen ote kirjoittaa, tekee lukukokemuksesta kepeän. Vastapainona on toki myös roimasti ystävyyttä, rakkautta ja romantiikkaa. Tarina etenee vuorotellen Leenan ja isöäiti Eileenin näkökulmasta katsottuna. Varsinkin Eileen saa minut sanomisillaan ja ajatuksillaan hekottelemaan. Tämä 79-vuotias on piristävää vaihtelua romanttisten kirjojen sankarittarien joukkoon. Hän todistaa, että ikä on vain luku 🙂 ” Vaihtokauppa” on ehdottomasti hyvän mielen kirja. Sen aistii heti ensi sivuilta ja sama tunne kantaa kirjan loppuun saakka. Voin suositella kaikille pilke silmäkulmassa romantiikkaa lukeville.

Piiraan maku makea: Bradley, Alan (Flavia de Luce - sarjan 10 ensimmäistä osaa)

”Jestas miten ärsyttävä päähenkilö ja kamala perhe”: ajattelin ensimmäistä kirjaa lukiessani. Minua häiritsi myös kirjailijan tapa puhua jatkuvasti vertauskuvin (vihreä kuin ruoho, tyyliin). Päätin kuitenkin antaa Alan Bradleyn ”Flavia de Luce”-sarjalle mahdollisuuden. Nyt 10 kirjaa myöhemmin perheen käytös on saanut ainakin osittain selityksensä, eivätkä ”kuin” lauseetkaan enää pomppaa tekstistä. Flavia ei ole helposti samaistuttava henkilö, mutta pikkuhiljaa olen alkanut pitämään hänestä. Nyt ajattelen:”Mielenkiintoista! Mihin tarinan kokonaisjuoni vielä johtaakaan? Kasvaako Flavia kirjojen myötä? Mikä hänestä tulee isona? Muuttuuko luonne?”.  Näissä Cozy crime kirjoissa henkilöhahmot antavat tarinalle särmää.

Queenie Malonen Paratiisihotelli: Hogan, Ruth

Tilly, eli Tilda on lapsena utelias, suorasanainen, hauska tyttö, joka näkee aaveita. Aikuisena hän on pakko-toiminnoista kärsivä nainen, joka pikkuhiljaa rakentaa itseluottamustaan tutustumalla menneisyyteensä. ”Queenie Malonen paratiisihotelli” onkin selviytymistarina. Itse en kuitenkaan kyennyt kokemaan tätä ”lohtulukemisena”. Kirjan alku oli minusta painostava, johtuen äidin ja tyttären välisistä jännitteistä. Aaveiden ilmaannuttua odotin vain, koska tapahtuu jotakin pahaa (mitä ei koskaan tapahtunut). Kirjassa oli myös paljon rakkautta ja ystävyyttä, mutta alun jälkeen en oikein päässyt sen tunnelmaan mukaan. Nyt jos aloittaisin kirjan alusta, niin lukisin sen rennommalla otteella. Tämä mielestäni osoittaa, kuinka kirjan voi sisäistää monella ei tapaa. Riippuen esim. mielentilasta, omista kokemuksista ja jopa aikaisemmin luetuista kirjoista tai katsotuista elokuvista. Tunteistani huolimatta Tillyn tarina oli lukemisen arvoinen. Sen aihe, Ruth Hoganin taidokas kirjoitustyyli ja kirjan vahvat henkilöhahmot todellakin herättivät tunteita ja ajatuksia…

Naiset kuin muuttolinnut: Suhonen, Pete

Postinumeromurhat- sarjan 1. Osa

Hieman äijä tyyliin, minä muodossa kirjoitettu ”Naiset kuin muuttolinnut”, on kohtuullisen kevyt dekkari. Vaikka murhia tapahtuukin useampia, niin niillä ei mässäillä. Tärkeämmässä osassa ovat ihmisten väliset suhteet ja vaikuttimet. Kirjailijan kerronta on selkeää. Loppu on piristävän yllätyksellinen. Ei ihan minun tyylistäni jännityskirjallisuutta, mutta mielenkiinnosta luen varmasti seuraavankin osan. Tämän kirjan loppuratkaisun jälkeen minun on näet vaikea kuvitella, kuinka tästä voisi jatkaa eteenpäin. 

Jane Austenin talo: Jenner, Natalie

Odotin tämän kirjan olevan Jane Austenin tyyliin kirjoitettu, nykyaikaan sijoitettu, romanttinen tarina. Oli se ehkä sitäkin, mutta varsinkin kirjan alkupuolella olin lähellä luovuttaa. Olen lukenut Austenin romaanit useampaan kertaan ja nähnyt muutaman eri tv- ja elokuvaversion. Voisin siis kutsua itseäni jonkin asteiseksi faniksi. Silti tämän kirjan roolihenkilöiden Austen suitsutus ja hänen kirjojensa analysointi meinasi saada minut laskemaan ”Jane Austenin talon” käsistäni. Alun jälkeen tarina onneksi parani ja jaksoin lukea kirjan loppuun. Muutamissa  ympäristön kuvauksissa jäin jopa ihastelemaan niistä syntyviä mielikuvia. Loppua kohti myös henkilöhahmot ja heidän tarinansa alkoivat erottua. Olisin tästä kirjasta varmasti enemmän innoissani, jos se perustuisi tositapahtumiin. Voisin suositella kirjaa todellisille Jane Austen faneille.

Ebba, kuningattaren sisar: Lahtinen Anu

Historialliset elämänkerrat ovat lähes poikkeuksetta mielenkiintoista luettavaa. Niin tälläkin kertaa, vaikka Ebba henkilönä jääkin hieman etäiseksi. Tämä johtuu varmasti jäljelle jääneen kirjallisen aineiston niukkuudesta. Kirja kannattaa kuitenkin lukea, sillä se antaa hyvän kuvan 1500-luvun maailmasta ja aatelisten elämästä. Sen kertomasta historiasta herää ajatus, että valta ja rikkaus ei välttämättä tuo autuutta ja onnea. Ebban henkilöhahmon lähelle voi yrittää päästä peilaamalla tapahtumia omien tunteiden kautta. Vaikka toisaalta… nykyihminen tuskin pystyy täysin samaistumaan 1500-luvulla eläneen, vahvasti jumalaan tukeutuneen, puolet lapsistaan menettäneen naisen elämään. Kannattaa kuitenkin yrittää. Se antaa syvyyttä lukukokemukseen.

Ilvesvaara : Leena Lehtolainen + 4 aikaisempaa Henkivartija -sarjan kirjaa

Ilvesvaara

5. Hilja Ilveskero -romaani

 Ilvesvaara on ehdottomasti paras lukemistani Henkivartija -sarjan kirjoista. Juonen ratkaisu säilyy loppumetreille, kerronta on mukaansatempaavaa ja Hilja Ilveskeronkin etsivä/henkivartijan taidot tuntuvat kehittyneen. Aikaisemmatkin kirjat olivat toki hyviä. ”Henkivartija”-sarjassa ei raakuuksilla mässäillä, mutta ”Ilvesvaara”-osassa uhrin vammojen kuvaukset saattavat joitakin hyvän mielikuvituksen omaavia heikottaa. Sen lisäksi Ilveskeron vapaan rakkauden elämäntapa ja persoona eivät välttämättä ole kaikkien lukijoiden mieleen. Itse pidän Hiljan karaktäärin monimuotoisuudesta. Hän on itsenäinen, itsepäinen ja hieman itsekeskeinenkin. Hilja on kokemuksiensa kautta oppinut, että keneenkään ei voi luottaa. Hänellä on kuitenkin ystävä ja sisarpuoli tasapainottamassa muuten varautunutta elämää. Mikäli olet pitänyt aiemmista Ilveskeron osista, niin tämäkään ei tuota pettymystä. Taattua Lehtolaista.

Klovnin kahdet kasvot: Lehtinen, Tuija

Erja Revon tutkimuksia 5. osa.

Erja Revon tutkimuksia - sarja on minulle uusi tuttavuus. Kirjoissa rikoksia selvittelee varhaiseläkkeelle jäänyt ylikonstaapeli Erja Repo. Yleensä aloitan sarjat ensimmäisestä osasta, mutta tällä kertaa kirjan kansi houkutteli lukemaan. Jotenkin klovnit ovat sen verran selkäpiitä karmivia jännitys - ja kauhukirjallisuudessa, että odotin tässäkin olevan hurjan tarinan aineksia. Sen sijaan kirjoissa ei ollut lainkaan odottamaani painostavaa tunnelmaa. En kuitenkaan pettynyt, sillä luen jännityskirjallisuutta laidasta laitaan. Mikäli muutkin sarjan kirjat ovat samanlaisia, niin voin suositella näitä kaikille ”pehmeämmän” jännityksen ystäville. Laitan edellisetkin osat ”Täytyy lukea” -listalleni.

Kadonnut sisar, Meropen tarina: Riley, Lucinda

Seitsemästä sisaresta kertovan kirjasarjan 7. osa.

Sisarusten tarina on edennyt jo seitsemänteen osaan. Jos kuusi ensimmäistä kirjaa saattoi lukea missä järjestyksessä tahansa, niin tämän lukisin ehdottomasti vasta niiden jälkeen. ”Kadonnut sisar” sisältää jälleen historiallisia ja nykypäivään sijoittuvia tapahtumia. Itse pidin tästä osasta paljon. Johtuen ehkä siitä, että Riley kuvaa siinä oman maansa historiaa. Tositapahtumiin pohjautuvissa tarinoissa huomaa, että taustatyötä on tehty runsaasti. Vaikka kirjan aiheina olivatkin mm. köyhyys ja sota, niin päälimmäisenä mieleen jäi kuitenkin rakkaus ja sen monet muodot.

Kaikki taisivat odottaa tämän olevan sarjan viimeinen osa, mutta siihen onkin tulossa vielä yksi lisää… Papa Saltin tarina. Lucinda Riley kuoli ennen kuin hän ehti saattaa valmiiksi kahdeksannen osan. Sen tulee viimeistelemään hänen vanhin poikansa Harry Whittaker. Onkin jännittävää nähdä muuttuuko kirjoitustyyli ja tuleeko kirjojen taso säilymään ennallaan.

Ankeriaan testamentti: Svensson, Patrik

  Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta

Vaikka luen melko paljon tietokirjoja, niin ilman vinkkiä en ehkä tätä teosta olisi hyllystä osannut poimia. ”Ankeriaan testamentti” yllätti positiivisesti 👍 En ole aikaisemmin tiennytkään, kuinka arvoituksellinen ankerias on. Saatika sitä, ketkä kaikki sen arvoitusta ovat yrittäneet ratkaista. 

Riley, Lucinda: Seitsemän sisarta (6 ensimmäistä osaa)

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta on kirjasarja seitsemästä nuoresta naisesta. Rileyn inspiraation lähteenä on ollut Seulasten tähtikuvioon liittyvä mytologia. Kreikkalaisessa mytologiassa Seulaset olivat seitsemän sisarusta, joita Orion jahtasi. Sisarukset pyysivät apua Zeukselta, joka muutti heidät kyyhkyiksi ja sijoitti taivaalle.

Olen pitkien sarjojen ystävä ja niin siinä sitten kävi, että jäin tämänkin kirjasarjan pauloihin 😁. Seitsemän sisaren tarinaa on kehuttu, enkä yhtään ihmettele. Tarinan pitkä kaari ja raitaisematta jäävät kysymykset koukuttavat lukemaan aina seuraavan sisaren tarinan.

Kirjailijan mukaan kirjoja ei välttämättä tarvitse lukea järjestyksessä. Omasta mielestäni edellisessä kirjassa on kuitenkin pieniä vinkkejä seuraavasta ja siksi itse luin ne aikajärjestyksessä. Tällä hetkellä kirjaston varausjonossani on ”Kadonnut sisar”.

Omien ja muilta kuulemieni lukijakokemusten perusteella tätä sarjaa voi suositella lähes kaikille. Varsinkin iäkkäämmillä ihmisillä kirjojen koko ja paino saattavat kuitenkin aiheuttaa hamkaluuksia. Tarinat ovat onneksi julkaistu myös äänikirjoina.

Behm, Jukka: ”Lahjoja norsujumalalle” ja ”Viallinen valkaisuvoide”.

Luin Kyyti -kirjastojen lukuhaasteeseen Jukka Behmin Herra Patil ratkaisee -sarjan kirjat: Lahjoja norsujumalalle ja Viallinen valkaisuvoide. Ne olivat kepeitä dekkareita, joiden parissa viihdyin. Oli mukavaa vaihteeksi lukea jännityskirja, jossa ei tapahdu murhia ja on muutenkin kerrontansa puolesta kaikille sopivaa luettavaa. Pidin paljon Behmin kirjoihinsa luomasta ilmapiiristä ja intialaisen elämäntyylin tuulahduksesta. Sopii luettavaksi vaikka et olisikaan dekkari fani.