Niin lähelle kuin muistan: Outinen, Kati

Vaikka katson enemmän ulkomaalaisia elokuvia (jo ihan niiden runsauden vuoksi), niin ihailen monia suomalaisia näyttelijöitä. Outinen on yksi heistä. Arvostan paitsi hänen ammattitaitoaan, niin myös uskallusta tuoda alalla vallitsevia epäkohtia julkisuuteen. ”Niin lähelle kuin muistan” on onnistunut kuvaus läheisilleen, teatterikorkeakoulun oppilaille ja taiteelleen elävästä Outisesta. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamerkintöjen pohjalta ja tuo hienosti esiin hänen monipuolisuutensa näyttelijänä, käsikirjoittajana, opettajana, professorina jne… Teksti on helppolukuista ja Outisen ääni kuuluu kirjan jokaisella sivulla. 

Kirjan kuvaus:

”Minulla on teoria: vaikka äly unohtaisi asioita, ruumis muistaa.”   

Vuosi 1995: irtisanoutuminen KOMista, Kauas pilvet karkaavat -elokuvan kuvaukset, rakkaan kollegan Matti Pellonpään kuolema, rooli Helsingin Kaupunginteatterin West Side Story -musikaalissa, arki pienen tyttären yksinhuoltajana. Tiivis ajanjakso on näyttelijä Kati Outisen elämän käännekohtia.   

Outinen liikkuu ajassa ja kirjoittaa läheltä katsoen elämästään taiteilijana. Kalenterimerkintöjen kautta piirtyy kuva siitä, millaista on omistautua taiteen tekemiselle, elää ruuhkaisia vuosia ja toisaalta ottaa vastaan aika, jolloin työt iän ja sukupuolen vuoksi vähenevät. Mitä reittejä kulkien ovat löytyneet harmonia ja oma tie?

Karisto [2021]