Pimeän avain: Piekkari, Eija

Kristiina Elo -sarjan 14. osa

”Pimeän avain” on muistaakseni ensimmäinen Piekkarin kirja, jonka luen. Olen kuitenkin vuosien varrella lukenut niin paljon kirjoja, että näin pitkän dekkarisarjan kohdalla, se tuntuu epätodennäköiseltä. Tässäpä onkin suurin syy, miksi kirjoitan tätä blogia… mutta asiaan….

Kirjassa rikoksia ratkoo Rikosylikonstaapeli Kristiina Elo, tiiminsä kanssa. Tapahtumapaikkana Lahti ja sen ympäristö. Poliisilaitoksen henkilöstö jäi ymmärrettävästi, sarjan ollessa kyseessä, hieman etäiseksi. Murhia ei kuvailla lainkaan, joten kirja solahtaa helposti Cozy crime genreen. Rikoksesta epäillyt, sekä syyllinen, ovat ”normaaleja” ihmisiä. Tarina etenee hyvin, mutta joidenkin henkilöiden teot ovat psykologisesti ajateltuna hieman outoja…varsinkin lopussa. Olisiko syvempi luotaus heidän sielunmaailmaansa auttanut asiaa? Enpä tiedä. Murhaajan arvasin heti, mutta se tuntui olevan kirjailijan tarkoituskin. Me tiedämme, mutta poliisi ei ja saamme seurata tapahtumia ”kärpäsenä katossa”. Plussat kerää ehdottomasti alkusivuilla oleva henkilöluettelo, vaikka tarina pysyi muutenkin ihan hyvin kasassa. Sopivaa luettavaa, kun haluaa vain rentoutua kirjan parissa.

Maorien laulu: Lark, Sarah

Neuseeland -sarjan 2. osa (Uusi-Seelanti -sarja)

Maorien laulu on jatkoa kirjalle ”valkoisten pilvien maa”. Teos on fyysisesti todella paksu ja painava (863 sivua). Sara Larkin tarinankerronta jatkuu jälleen korkeatasoisena. Uuden-Seelannin kuvaukset ovat onnistuneita ja mielenkiintoista luettavaa. Maorikulttuurin kuvaukset saivat minut jopa hakemaan netistä kirjassa mainittuja soittimia ja tansseja. Henkilöhahmoja on runsaasti ja jos jonkun nimen unohtaakin, niin eteenpäin lukeminen muistuttaa nopeasti kuka kukin on. Tätä toista osaa lukiessa, sukukroniikka alkoi muotoutua mielessäni, herättäen mielenkiinnon nykyisten ja tulevien sukupolvien kohtaloista. Tarina on mukaansa tempaava. Sukujen vaiheet ovat tapahtumarikkaita. Monet henkilöhahmoista mielenkiintoisia. Teos sisältää kuitenkin jonkin verran kuvauksia seksuaalisesta väkivallasta, mikä ei välttämättä sovi herkimmille lukijoille. Osa 3 on kirjana samaa kokoluokkaa ja oletettavasti se sisältää rankkojakin aiheita, joten pieni paussi on itsellekin tarpeen, ennen kuin jaksan lukea sen.

Jouludeitti x 12: Bayliss, Jenny

Yllätyksetön joulukirja … mikä ei välttämättä ole huono asia. Varsinkaan, jos etsii kevyttä hyvän mielen kirjaa, ripauksella romantiikkaa. Hyviä puolia oli Katen suhtautuminen deitti kumppaneihinsa. Ei pahaa sanaa ensikohtaamisessa. Kirjailija ei myöskään ole sortunut ylitsepursuavaan … AH! niin ihanan näköinen … teemaan. Toisaalta ”minulle kelpaisi kaikki” tunnelma hieman latisti kirjan juonta. Tarinasta jäi puuttumaan tietty särmä, joka toisi lisää aitouden tunnetta. Helppolukuinen ja loogisesti etenevä juonen kulku. Kaiken kaikkiaan, keveän viihdyttävä lukukokemus.

Kun jäljet katoavat: Backman, Elina

Havas sarjan 2. osa

”Kun jäljet katoavat” on jatkoa kirjalle ”Kun kuningas kuolee”, mutta toimii myös itsenäisenä osana. Bacman taitaa henkilö- ja miljöökuvaukset. Edelliseen osaan verrattuna hän on tässä kirjassa löytänyt paremman tasapainon rikoksen ja ihmissuhteiden käsittelyn välillä. Edellisen tapaan juoni etenee moniäänisesti, mutta silti selkeästi. Tarinaan on myös upotettu pieni, humoristinen näpäytys, edellisen kirjan asiavirheeseen liittyen. Sen tosin ymmärtää vain, jos on asiasta tietoinen. Murhan tekijä arvasin, jo ennen loppuratkaisua, mutta se ei lukunautintoa haitannut. Rikokset eivät ole raakoja, joten tämä on pehmeiden jännäreiden ystäville sopivaa luettavaa. Ehdottomasti parempi kirja kuin edeltäjänsä, joka ei sekään ollut huono.

24 pientä ihmettä: Fagerlund, Jenny

Kirjan kannesta sain hömppä romaani kuvan, mutta ”24 pientä ihmettä” on ennen kaikkea selviytymistarina, ripauksella romantiikkaa. Kertomus siitä, kuinka läheisten tuki ja rakkaus kannattelee silloin, kun itsellä on vaikeaa. Kirjassa seurataan, kuinka Emma pikkuhiljaa havahtuu 2 vuoden surustaan ja alkaa rakentamaan elämäänsä uudelleen. Toipumista edistävät Emman tekemät hyvät teot. Vaikka Fagerlundin kirja onkin keveimmästä päästä, niin se sai silti ajattelemaan, josko itsekin pitäisi tehdä samanlainen hyvien töiden lista…. Varmasti mieluisaa luettavaa romanttisten kirjojen ystäville.

Tilaisuus tekee murhaajan: Honkanen, Lasse

Arttu Lampare -sarjan 1. osa

Tämän kirjan lukeminen meinasi jäädä ensimmäiseen sivuun, sillä olen kyllästynyt dekkareihin, joissa päähenkilö herää krapulassa ja on kirjan edetessä jatkuvasti juopottelemassa. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt tämän kirjan kohdalla, vaan krapulakuvaukset jäivät vain kirjan alkuun. Vahvasti tamperelaisiin maisemiin sijoittuva dekkari oli lopulta ihan miellyttävä lukukokemus. Tosin kirjan päähenkilön älypuhelimesta käyttämä nimitys ”Ällykkä” alkoi tarinan edetessä ärsyttämään 🤭. Juoni oli jouheva ja murhat kevyen jännityskirjallisuuden luokkaa. Ihan kelpo teos ensi dekkariksi.

Jäljettömiin: Hunter, Cara

Adam Fawley -sarjan 1. osa

”Jäljettömiin” on kirja, joka toimisi hyvin elokuvana. Niin monta yllättävää käännettä siinä oli. Oman mausteensa antoi kirjan tarinan lomaan sijoitetut twiitit ja facebook viestit, sekä lehtikirjoitukset. Kirjailija onkin niiden kautta onnistunut hyvin kuvaamaan, kuinka media ja some tuomitsevat epäillyn, jo ennen tuomiota. Toisaalta juuri nämä viestit voivat vieraannuttaa iäkkäämpiä lukijoita, joille teknologia ei ole tuttua. Lapsen katoaminen on vakava asia, mutta tämä kirja käsittelee sitä ilman pelottavaa tai painostavaa tunnelmaa. Yllättävä loppu kruunaa tarinan.

Kuolema kiitospäivänä: Penny, Louise (+ 4 muuta Three Pines - sarjan kirjaa)

Kirjasarja sijoittuu kanadalaiseen, Quebecin kaupungin lähellä sijaitsevaan, Tree Pinesin kylään. Tutkimuksia johtaa Quebecin poliisilaitoksen elämänviisautta alaisilleen jakava rikoskomisario Armand Gamache. Hänen lisäkseen kirjan sivuilla seikkailee useita, erittäin onnistuneita, henkilöhahmoja. Joillekin voi kaikkien nimien muistaminen olla haasteellista, mutta onneksi kirjailijan taidokas kerronta pitää tarinan kulun selkeänä. Teksti on hyvin kuvailevaa ja rikasta. Kirjoissa puhutaan erittäin kauniisti Three Phines kylästä, taiteesta, runoudesta ja musiikista. Murhat tapahtuvat, mutta pääpaino on henkilöhahmoissa, joiden motiiveja selvitetään. Tämä kerrontatyyli mahdollistaa lukijalle murhaajan arvuuttelun. Ehkä siitä syystä Three Pines- sarjasta tulee Agatha Christie mieleen. Eikä se minun mielestäni ole huono asia. Päin vastoin. Leppoisa jännityskirjasarja minun makuuni.