Soteorpo on ajankohtainen tarina omaishoitajasta ja hänen arjestaan. Kirjassaan Minna Lindgren osoittaa taidokkaasti yhteiskuntamme epäkohdat. Tarina on fiktiivinen, mutta niin lähellä realismia, että se lähentelee kauhukertomusta, jonka riveillä pilkahtelee mustaakin mustempi huumori. Kirja on hyvin kirjoitettu ja mukavan lyhyt, vain 158 sivua pitkä. Erinomainen, tunteita herättävä kirja, joka ei ehkä kuitenkaan sovi herkimmille lukijoille.
Kirjan kuvaus:
SOTEORPO
Lindgren, Minna, kirjoittaja
Teos [2024]
158 sivua
Entinen kunnanjohtaja Markku Umpivaara alkaa eläkkeellä käyttäytyä oudosti. Hänen vaimonsa Pirjo ensin ymmärtää, sitten yrittää ymmärtää – pahantuulisuutta, pelaamista ja häntäheikkyttäkin – kunnes päättää ottaa avioeron. Harkinta-aika ei ole umpeutunut, kun Markku saa Alzheimer-diagnoosin. Pirjosta tulee omaishoitaja.
Koska määrärahoja on supistettu ja kaupungin sosiaalija terveyspalvelut siirretty osaksi laajaa hyvinvointialuetta, apua ei löydy mistään. Jokainen yksittäinen taksiseteli, reseptin uusiminen, apu väkivaltatilanteisiin, yritys saada kuntoutusta tai lopulta mitä tahansa, jolla mies olisi hetken pois kotoa, osoittautuu mahdottomaksi.
Pirjo on yksin miehen rinnalla, joka on hänkin yksin, sairauteensa käpertyneenä. Umpiväsyneenä Pirjo ei enää tiedä, kumpi heistä on hullumpi, kumpi kaipaa enemmän apua, onko hänen miehestään kohta jäljellä enää mitään. Soteorpo on humoristinen ja raaka kertomus ihmisistä, jotka erkaantuvat toisistaan ja muusta maailmasta. Lindgren kirjoittaa pettämättömällä vainullaan tarinan, joka kertoo yhteiskunnasta ehkä enemmän kuin haluaisimme nähdä.
Minna Lindgren on monipuolinen kirjailija ja toimittaja, jonka edellinen romaani on muistia, musiikkia ja elämänperintöä ihmettelevä Sävelsinkö (2023). Hän on kirjoittanut suursuositun Ehtoolehto-sarjan, jota on käännetty lähes 20 kielelle. Lindgren on myös rakastettu oopperatuntija, joka on kirjoittanut mm. jymymenestykseksi nousseen teoksen Minun oopperani (2022).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti