Hämärän tunnit: Connelly, Michael (+ Bosch & Ballard -sarjan 2 aikaisempaa osaa)

Connelly on kutonut tarinaansa ajankohtaisia tapahtumia, niin poliisivoimista kuin politiikastakin. Kirjoissa vilahtelevat, niin  "Black Lives Matter", Yhdysvaltain kongressitalon valtaus kuin Korona pandemiakin. Hahmot ovat uskottavia ja konstaapeli Renée Ballardin sekä etsivä Harry Boschin yhteistyön kehittymistä on mielenkiintoista seurata. Juoni on toimintaa täynnä ja rakentuu useammasta rikoksesta. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa.

Pieniä ihmeitä: Booth, Anne

Valitsin kirjan, koska en ole ikinä lukenut romaania nunnista ja päätin korjata tilanteen.  Kyseessä on siis teemaltaan uskonnollisen kirja. Henkilögalleriaan mahtui kuitenkin nunnien, pappien ja piispojen lisäksi mm. aviopareja, homoseksuaaleja ja aviottomia lapsia. Tarina yllättikin sen suhteen, että se ei ollut saarnaava, vaan lämminhenkinen. Henkilöhahmot olivat uskottavia ja nunnat olivat luonteeltaan erilaisia ja persoonallisia. Katolilaiseen uskontoon liittyvät ihmeet, kuten levitaatio, tuntuivat hieman vierailta. Nunnien arjen ja kirkkoon liittyvän yhteisön kuvaukset taas olivat mielenkiintoisia. Kirjoitustyyli on kevyt ja teksti helposti luettavaa. Ihan mukava pieni tarina.

Meredith, yksin: Alexander, Claire

Meredithin tarina voisi olla synkkä. Nainen, joka ei ole poistunut kotoaan yli kolmeen vuoteen. Kirjailija käsittelee kuitenkin vaikeita asioita positiivisella asenteella, henkilöhahmojen vaikeuksia väheksymättä. Lisäksi Meredith elää yllättäen melko kiireistä elämää, sillä hänen luonaan vierailee ystäviä ja tukihenkilöitä. Juttukavereita löytyy myös netistä. Vaikka Meredithin kokemukset ovat rankkoja ja perhesuhteet heikolla tolalla, niin tarinasta välittyy silti toiveikkuus. Teksti oli helppolukuista ja sympaattinen Meredith kannattelee juonta. Suosittelen heille, jotka etsivät ajatuksia herättävää luettava, astetta kevyemmällä asenteella. Pidin 👍 

Selviytyjät: Harper, Jane

Tarina kännistyy hitaasti, mutta pääsee onneksi pian vauhtiin. En tiedä johtuiko se minusta vai nimistä vai henkilöiden määrästä vai ehkä kirjoitustyylistä, mutta varsinkin alussa menin henkilöhahmoissa sekaisin. Loppua kohti tilanne onneksi parani. Henkilöt olivat arkisen uskottavia. Tapahtumapaikkana on Tasmania ja Harper onnistuu hyvin kuvaamaan sen maisemia. Varsinkin luolastoa. Kirja sopii herkemmillekin lukijoille, sillä tarina ei sisällä raakoja kohtia, vaan luottaa enemmänkin psykologiseen jännitykseen. Juoni on mielenkiintoinen siinä mielessä, että päähenkilö Kieran Elliott on tavallaan sivusta seuraaja, mutta liittyy silti tiiviisti tapahtumiin. Syyllistä saakin sitten arvuutella loppuun asti ja loppuratkaisu on melko yllättävä.

Kottikärrykaruselli: Nieminen, Veera,

Kottikärrykaruselli on lupaustensa mukaisesti humoristinen romaani yhden hevosihmisen arjesta. Tallimaailman tuntemus ei kuitenkaan ole tarpeen, jotta voisit nauttia tämän kirjan lukemisesta. Niemisen sarkastinen huumori on näet yleismaallista ja kirjan hieman liioiteltuja henkilöhahmoja voimme tunnistaa omasta arjestammekin. Niemisen sanankäyttö on napakkaa ja ajoittain hitusen pilkallista, mutta se kuuluu tähän huumorin lajiin. Totisella mielellä ei siis kannata tähän kirjaan tarttua. Juonessa käsitellään hevosten ja asiakkaiden lisäksi avioeroa, teiniyttä ja ihmissuhteita. Sanoisin, että tämä on erittäin helppolukuinen, viihdyttävä ja nauruhermoja kutkuttava kirja. Vahva suositus 👍.

Karhu nukkuu: Schepp, Emelie (+ Jana Berzelius -sarjan 6 aikaisempaa osaa)

Aina toisinaan tulee eteen kirjasarjoja, jotka "kolahtavat" ja Jana Berzselius -sarja kuuluu minulla siihen joukkoon. Schepp on luonut kerrassaan mielenkiintoiset henkilöhahmot juonta kuljettamaan. Heitä ovat mm. syyttäjä Jana Berzelius, rikoskomissaario Henrik Levin, rikostutkija Mia Bolander ja rikollinen Danilo Peña. Tarina kulkee sujuvasti ja ajoittaisesta ennalta arvattavuudesta huolimatta jännitys säilyy kirjan loppuun asti. Osat toimivat itsenäisinä tarinoina, mutta henkilöhahmojen elämänkaari saattaa kärsiä, jos et lue niitä järjestyksessä. Kaikki kirjat ovat suhteellisen lyhyitä ja helppolukuisia. Toivottavasti jatkoa seuraa 👍

Veto: Brännare, Tiina ja Nuotio, Eppu

"Veto" on viihteellinen, lähtöasetelmiltaan hieman vaikeasti uskottava, mutta hauska tarina. Kiti toimii ennen kuin ajattelee ja siksi hänelle myös sattuu ja tapahtuu. Juoni kulkee ihan sujuvasti ja teksti on helppolukuista. Henkilöhahmot ovat tähän kirjallisuuden tyyliin sopivan keveitä. Kirjasta löytyy myös kuvauksen lupaamaan erotiikkaa ja huumoria. Sopii esim. välipalaksi vakavampien kirjojen väliin.

Kivipuiston tyttö: Kjellsdotter, Nilla

Murhia Pohjanmaalla -sarjan 1. osa

Päähenkilö Mija edustaa ensi vilkaisulta aika tyypillistä dekkarikirjojen poliisia parisuhdeongelmiensa kera. Mijan menneisyydestä löytyy kuitenkin tapahtumia, joista tulevissa osissa voi ammentaa hahmoon syvyyttä. Aika näyttää kuinka kirjailija tämän tarinan kaaren rakentamisessa onnistuu. Tekstin lukeminen oli jouhevaa. Juoni sijoittui lasten hyväksikäytön ympärille, joten se saattaa rajata lukijakuntaa. Tietyiltä osin juoni oli aika ennalta arvattava, mutta pääsi onneksi ajoittain yllättämäänkin. Varsinkin ”silloin” osiot aiheuttivat hetken hämmennystä … siis miten tämä tarina liittyy mihinkään?”. Kirjassa vahvasti esillä myös 1 tyypin diabetes.  Ihan kelpo avaus sarjalle.

Avain: Foley, Lucy

Dekkarin tapahtumat sijoittuvat ylelliseen, pariisilaiseen kerrostaloon. Juoni on tummasävyinen ja sitä kerrotaan useamman henkilöhahmon näkökulmasta. Jo kirjan ensi sivuilta lähtien on selvää, että tämän rakennuksen ja sen asukkaiden ytimessä on jotain erittäin pahaa. Lucy Foley onnistuu luomaan todellisen uhan tunteen, varsinkin kun Jess alkaa selvittämään veljensä mysteeriä. Talon jokaisella asukkaalla tuntuu olevan tietoa Benin katoamisesta. Tarinan edetessä salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa. Ikävä kyllä juoni alkaa lopun tapahtumissa hieman menettää otettaan. Henkilöhahmoista Concierge oli mielenkiintoisin ja "kaikkiruokainen" Ben yliampuvin. Kirja on melko nopeasti luettu ja fyysisesti kevyt (408 sivua).

Kasvojenkerääjä: Hancock, Anne Mette

Kaldan & Schäfer -sarjan 2.osa

Rikosten parissa työskentelyä jatkavat journalisti Heloise Kaldan ja konstaapeli Erik Schäfer. Kirjasarjan osat voi lukea itsenäisinä teoksina, mutta suosittelen lukemaan ne järjestyksessä. Kansikuva on hieman hämäävä otsikon kera. Kasvojenkerääjällä viitataan tässä ihmiseen, joka näkee esineissä tai ympäristössään kasvoja. Ilmiötä kutsutaan pareidoliaksi. Kirjassa ei siis kukaan konkreettisesti keräile kasvoja. Eikä kyseessä näin ollen ole verinen dekkari. Juonen juoksu ei aina ole kaikkein sulavinta, mutta se antaa lukijalle mahdollisuuden arvuutella tapahtumia ja loppukin jättää mielikuvitukselle tilaa.

Lue 1. osan muistiinpanot täältä

Kuolontuoksu: Sandberg, Timo (+ 11 aikaisempaa Komisario Heittola -sarjan osaa)

Rikoksia, poliisityötä, ihmissuhteita ja erotiikkaa. Niistä koostuu Sandbergin "Heittola" -sarja. Kymmenessä ensimmäisessä osassa oli melko runsaasti, varsinkin naisiin kohdistuvaa naljailuja. Kerrontatyyli on kuitenkin asenteetonta ja huonot vitsit aiheuttivat lähinnä kyllästymisen tunnetta. Olihan tuollainen 80-90 -luvuilla, jos nyt ei ihan toivottavaa, niin kohtuullisen hyväksyttävää käytöstä. Henkilöhahmoja kirjoissa on runsaasti, mutta päähenkilöiden, komisario Erkki Heittolan ja hänen kollegansa ja mielitiettynsä Taru Lundin tarinan kaaret kannattelevat juonta. Itse luin nämä kirjat perätysten ja hieman hilpeyttä herätti kokeneiden poliisien ryntääminen vaaratilanteisiin ilman taustatukea. Kirjojen aiheet ovat ajankohtaisia.

Rakkausshokkihoito ja muita ex-sinkun oivalluksia: Rönkkönen, Henriikka

 Elämänohjeita ja avoin kertomus seksistä sekä seksuaalisuudesta. Jäi minulta kesken, sillä en taida kuulua ihan kohderyhmään. Sinällään teksti oli helppolukuista ja sujuvaa. Aihe ei vain kiinnostanut tarpeeksi.