Translate

18 huhtikuuta 2025

Pieni pihapiiri pyörii: Leppänen, Aino

Mustikkapolku -sarjan 1. osa

Kempeleen Metsäniitylle on rakennettu uusia erillistaloja. Asuntoihin muuttaa eri tyyppisiä ihmisiä ja perheitä. Kati elää hektistä pikkulapsiarkea ja yrittää pitää täydellisen kotielämän kulisseja yllä. Lauralla on myös pienet lapset ja aivan omat salaisuutensa. Joanna olisi valmis sitoutumaan, mutta ovatko hänen odotuksensa yhteiselle tulevaisuudelle samat kuin tyttöystävän? Elvi on jo eläkkeellä, ja hänen miehensä on terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Kirja aloittaa sarjan, joka kertoo lapsiperhearjesta ja parisuhteista. Kirjassa käytetty fontti on mukavan kokoista. Teos on muutenkin helppolukuinen, mutta runsas henkilögalleria saattaa aluksi haitata lukukokemusta. Onneksi kappaleet on otsikoitu selkeästi nimillä ja henkilöhahmot ovat tarpeeksi persoonallisia pitämään mielenkiintoa yllä siihen asti, että tulevat tutuiksi. Kertojia on siis useita ja heidän arkensa tuntuu uskottavalta. Kirjasta löytyy myös hieman huumoria, romantiikkaa ja onnekkaita sattumia. Sopivaa luettavaa kevyen feelgood kirjallisuuden lukijoille. Lupaava sarjan avaus.

Kirjan kuvaus: 

Pieni pihapiiri pyörii
Leppänen, Aino, kirjoittaja
Myllylahti Oy 2025.

Lempeän tarkkanäköinen romaanisarjan avaus lapsiperhearjesta ja parisuhteen karikoista. Aino Leppänen näyttää jälleen, kuinka lukija tempaistaan herkullisen samaistuttavaan tarinaan mukaan: ”Kiitos siitä, että olen saanut lainata aviomiestenne edesottamuksia.”

Kempeleen Metsäniitylle on rakennettu uusia erillistaloja, joiden ostajan on mahdollista kehitellä uuden sisustuksen lisäksi uusia ihmissuhteita. Naapurusto vaikuttaa ystävälliseltä, mutta mitä naapurin seinien sisällä tapahtuu?

Kati elää hektistä pikkulapsiarkea ja yrittää pitää täydellisen kotielämän kulisseja yllä. Lauralla on myös pienet lapset ja aivan omat salaisuutensa. Joanna olisi valmis sitoutumaan, mutta ovatko hänen odotuksensa yhteiselle tulevaisuudelle samat kuin tyttöystävän? Elvi on jo eläkkeellä, ja hänen miehensä on terveyskeskuksen vuodeosastolla. Yksinäisyys ja nuoruuden muistot kaihertavat, mutta oma pihapiiri yllättää.

Jos uskallamme jakaa salaisuutemme, voimme ehkä saada ymmärrystä ja lohtua. Toisaalta voimme saada myös arvostelua ja sättimistä. Kun on kyse vanhoista tutuista ja uusista tuttavuuksista, kumpiin kannattaa luottaa enemmän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

SUOSITUT POSTAUKSET