Juhlat Malibussa: Reid, Taylor Jenkins

Prologi alkaa Malibun tulipalojen historialla. Vuoden 1983 Malibu-palo alkoi 27. elokuuta, Nina Rivan vuosittaisten kesäjuhlien päivänä. Palon sytyttäjä on edelleen mysteeri.

Kirjassa on tavallaan kolme tarinaa. Aikajanallisesti ensimmäisenä se kertoo Rivan sisarusten vanhempien tapaamisesta, avioliitosta ja sen ongelmista. Kuinka ne vaikuttivat perheeseen ja sen dynamiikkaan. Toinen kertoo Rivan sisaruksien elämästä 80-luvulla ja heidän vaikeasta isäsuhteestaan. Kolmas tarina tarinassa on Nina Rivan vuosittain järjestämät, surullisen kuuluisat, Malibu -juhlat. Niissä on tarjolla kaikkea, alkoholista huumeisiin ja juhlijoiden estot katoavat. Siitä seuraa sekoilua ja seksiä, huumoria unohtamatta. Kirja alkoi todella hyvin, mutta juhlien alettua tarina muuttui hieman sekavaksi, johtuen monista uusista hahmoista, jotka nimetään heidän saapuessaan juhliin. Kaikki Rivat sen sijaan ovat henkilöhahmoina hyvin määriteltyjä ja jokaisella oli vakuuttava tarina. Varsinkin osassa, jossa tutustutaan sisaruksiin ja katsotaan taaksepäin heidän vanhempiinsa ja lapsuuden perhe-elämäänsä.  Kirjailija onnistuu herättämään 80-luvun Malibun upeasti eloon sen aikaisten tähtien kera. Kritiikistä huolimatta, tämä oli kaiken kaikkiaan mukavaa, kesäistä luettavaa. Rivan sisarusten tulevaisuudesta lukisin mielelläni lisää. Vuonna 2021 Hulu osti oikeudet tehdä kirjasta TV -ohjelman.

Herätä minut kuolleista: Paris, B. A.

"Herätä minut kuolleista" on Parisin kolmas itsenäinen trilleri. Hänen tarinansa eivät koskaan ole sitä, miltä ne ensi silmäyksellä vaikuttavat. Juoni kulkee nykyajan ja 12 vuoden takaisten tapahtumien välillä. Tarinassa on psykologista jännitystä, epämiellyttäviä kertojia sekä epäluotettavia, henkisesti epävakaita ja vaarallisia henkilöhahmoja. Juonen monista käänteistään ja yllätyksistä huolimatta, tämä ei ole ole kovinkaan monimutkainen tarina. Loppukin sopi kirjan tyyliin, eikä se päässyt yllättämään. Kirjaa ei kuitenkaan voinut jättää kesken, ei ennen kuin sain varmuuden Laylan kohtalosta.

Onnellisten loppujen kerho: Säfstrand, Caroline

Tämä on hieman erikoinen "hyvän olon" romaani. Se näet viihteen lisäksi myös inspiroi. Lukija joutuu juonen mukana, kuin huomaamattaan kirjoittamaan oman onnellisen loppunsa. Tarina on sävyltään lämmin ja hellä ja hahmot tuntuvat todellisilta. He ovat täysin tavallisia ihmisiä, joilla on täysin tavallisia ongelmia. Heidän välillään on lämpöä, ystävyyttä, iloa, surua...  Kauniisti kerrottu tarina. Suosittelen FeelGood -kirjojen ystäville.

Huono karma: Safier, David

”Huono karma” on helppolukuinen ja viihdyttävä. Tarinassa on paljon koomisia tapahtumia, mutta sen ydin on kuitenkin melko traaginen. Päähenkilö Kim kun ei arvosta perhettään ja tajuaa heidän arvonsa vasta liian myöhään. Safierin kirjoitustyyli on kuitenkin hilpeä ja siksi tarinakin tuntuu humoristiselta, eikä suinkaa surulliselta. Hahmot ovat sopivan kepeitä tämän kaltaiseen kirjallisuuteen. Eniten äänessä on Kim, mutta saa Casanovakin sanasen sanottua väliin. Plussaa myös kirjan erikoinen aihe ja kirjailijan onnistunut toteutus siitä. 

Teetä auringonkukkien kahvilassa: Johnson, Milly

”Teetä Auringonkukkien kahvilassa” on hauska, nopeatempoinen ja ennen kaikkea mukaansa tempaava tarina kostosta… ja ystävyydestä. Kirja kertoo naisista, joita miehet ovat käyttäneet hyväksi ja mitä tapahtuu, kun he päättävät muuttaa kohtaloaan. Juoni on hauska ja salaisuudet, sekä kosto koukuttavia. Kaikki naiset ovat uskottavia henkilöhahmoja. Romantiikkaa tarinasta löytyy juuri sopivasti. Kirjan aiheen huomioon ottaen loppu oli hieman laimea. Tästä huolimatta pidin kirjasta todella paljon. Suosittelen.

Casablancan tarinankertoja: Valpy, Fiona

”Casablancan tarinankertoja” on historiallinen, fiktiivinen romaani,  Sillä on osittain ennalta-arvattava juoni, mutta tarina on niin hyvin kirjoitettu, että kirja kannatti todellakin lukea. Tarinalla on kaksi kertojaa: Zoe vuonna 2010 ja 12-vuotiaan Josie, päiväkirjamerkintöjensä välityksellä, vuonna 1941. Pääasiallisena tapahtumapaikkana on Casablanca, Marokko. Kestää hetken ennen kuin Zoe lähtee kaupungille, mutta sen jälkeen hänen kuvauksensa herättävät maisemat eloon. Kirja käsittelee myös tärkeitä teemoja kuten pakolaisuutta ja tarinoiden kertomisen tärkeyttä. Monessakin kulttuureissa oli ennen nimettyjä  tarinankertojia, jotka pitivät kulttuurinsa tarinoita ja kansanperinteitä elossa tuleville sukupolvelle. Eikä tarinoita tarvitse aina kertoa sanoin, kuten tämänkin kirjan sivuilta selviää. Juonen edetessä varsinkin Josien tarina kantaa. Suosittelen.

Uusien alkujen talo: Diamond, Lucy

Tarinassa on useita päähenkilöitä ja he kaikki ovat saman rakennuksen asukkaita lähellä merenrantaa, Brightonissa. Asunossa 1, asuu Rosa, joka toteuttaa unelmaansa kokin urasta. Asunnossa 2, sairasteleva Jo tyttärensä Bean kanssa. Asunnossa 3, Journalismin taitojaan testaava George, poikaystäväänsä Simonin kanssa. Asunnossa 4, pienen tyttärensä menetystä sureva Charlotte . Upea Margot asuu ylimmässä kerroksessa. Erikseen on myös mainittava talon isännöitsijä, joka mm. jättää ”heippa-lappuja” talon ilmoitustaululle. Se, mitä Lucy Diamond tekee aina niin hyvin, on tarinan luominen ihmisistä, joita tapaat joka päivä. Tämänkin kirjan henkilöt ovat arkisia, realistisia, helposti lähestyttävia, mutta eivät kuitenkaan tylsiä, vaan persoonallisia, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Juonessa on surullisempia osia, mutta ne on tasapainotettu hienosti hilpeämpien tapahtumien kanssa. Viihdyttävä ja helppolukuinen ”Feelgood” kirja.