Emily, eli Kuinka sukua jatketaan: Tarkiainen, Terhi

Todellakin hilpeän tuhma teos. Kartanoromantiikkaa pienellä twistillä. Juoni etenee yllätyksestä toiseen, eikä kaikki todellakaan ole sitä, miltä se ensin vaikuttaa. Teksti on varsin suorapuheista ja kirjoitustyyli helppolukuista. 1700-luvun vaatteet, peruukit, huonekalut… koko miljöö, on taitavasti kuvailtu. Loppusanoissa kirjailijan kertomat faktat sähkön historiasta olivat myös mielenkiintoisia. Henkilöhahmot ovat selkeästi pilke silmäkulmassa kirjoitettuja. Kaikki juonen käänteet eivät tuntuneet uskottavilta, mutta en antanut sen häiritä. Kirjan yleistunnelmasta tuleekin hieman TVstä tuttu Bridgerton mieleen. Ei ihan niin kuin historiassa tapahtui, mutta silti erittäin viihdyttävää. ”Emily” sopii hyvin hieman ronskimman romanttisen kirjallisuuden ystäville.

Petollinen valo: Penny, Louise

Three Pines-sarjan 7. osa

Louise Penny kirjoittaa kirjoja, jotka tuntuvat kodikkailta. Three Pines kylä on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, taidetta ja suussa sulavia ruokia. Tuon kaiken alta paljastuu kuitenkin kateutta, ahneutta ja ilkeyttä. Sarjan 7. kirjassa keski-ikäinen taiteilija Clara Morrow on vihdoin saavuttanut tunnustusta pitämällä taidenäyttelyn arvostetussa Musée d'Art Contemporainissa, Montrealissa. Juhlinta muuttaa kuitenkin luonnettaan, kun seuraavana aamuna Morrow'n puutarhasta löydetään ruumis. Murhaa tutkivat ylitarkastaja Armand Gamache ja hänen tiiminsä. Teksti on jälleen helppolukuista. Henkilöhahmoja on runsaasti ja siksi kirjat kannattaakin lukea aikajärjestyksessä. Näin ihmiset tulevat pikkuhiljaa tutuiksi. Pidän Pennyn romaaneissa paitsi itse murhamysteereistä, niin juurikin näistä syvällisistä henkilöhahmoista. Tämäkin tarina jää monen osalta varsin kutkuttavaan tilanteeseen… en malttaisi millään odottaa seuraavaa kirjaa.

Lontoon tyttö: Alakoski, Susanna (+1 sarjan aikaisempi osa)

Tämä Alakosken sarja kertoo tarinoita naisten elämästä ja työstä läpi 1900-luvun. Näitä kirjoja lukiessaan  voi vain todeta, että tarinan takana on valtava määrä tutkimustyötä. Kirjailija sekoittaa rohkeasti työolojen faktaa, henkilöhahmojen fiktioon. Kertomusten yleisvire on mollivoittoinen, mutta se pitää siitäkin huolimatta lukijaa otteessaan. Kirjat ovat ehdottomasti kannanotto naisten paikasta työelämässä. Voimme tarinaa lukiessamme päätellä, että parannusta on tapahtunut joillakin alueilla, mutta ei kaikilla. Teksti on sellaista, että se saattaa ärsyttää joitakin lukijoita, varsinkin toisessa osassa, jossa henkilöhahmojen elämä jää hieman työolojen esille tuomisen jalkoihin. Itse päätin nauttia tarinasta, yrittää kuvitelle henkilöhahmojen tunteet ja elämäntilanteet. Mielestäni tämä tarina on osa historiaa, josta me kaikki kaikki voisimme oppia hieman lisää.

Älä puhu kuolleista: Wahldén, Christina

Darwin-sarjan 1. osa

Kirja sijoittuu Darwiniin, Pohjois-Australiaan, jossa ruotsalainen Greta löytää haavoittuneen alkuperäiskansaan kuuluvan naisen ruumiin rannalta. Tutkintaa johtavat Bluey, jolla on hoidossaan löydetty Wallabyn poikanen nimeltä Mango ja Blueyn uusi kollegansa Jess, joka myös kuuluu alkuperäiskansoihin. Kirjailija Christina Wahldén on viettänyt paljon aikaa Australiassa ja hänellä onkin sen myötä hyvä käsitys heidän puhe- ja elintavoistaan. Kirja on erittäin helppolukuinen ja hyvin kirjoitettu, mutta itse juonen rakenne on ennemminkin klassinen kuin omaperäinen. Älä puhu kuolleita, on ennen kaikkea mielenkiintoinen kuvaus kuiluista, jotka vallitsevat Australian alkuperäiskansojen ja Euroopasta tulevien kolonisaattoreiden välillä. Kirjan hahmot ovat monitahoisia ja mielenkiintoisia ja odotankin innolla, mihin suuntaa persoonat kehittyvat tulevissa kirjoissa.