Katse: Kuusela, Saija

Nea Guttorm -sarjan 1. osa

”Katse” ei ole perinteinen dekkari. Murha tapahtuu, mutta pääpaino on kirjan henkilöhahmojen ajatuksissa ja muistoissa. Suuren roolin saa myös profiloijana toimivan Nean näkijän kyvyt. Rikos alkaakin selvitä enemmän hänen kykyjensä, kuin poliisityön ansiosta. Kirja sisältää karskiin tyyliin kirjoitettuja K18 ”makuuhuonepuheita”. Sen vastapainona kirjailija käyttää kaunista ja erittäin kuvailevaa kieltä kertoessaan ympäröivästä luonnosta. 

Salima - sirkustaiteilijan tunnustukset: Peippo, Salima ja Rantanen, Kimmo

Tarina tinkimättömyydestä, sitkeydestä ja unelmien tavoittelusta. Sitä ja paljon muuta on sirkustaiteilija Saliman elämästä kertova kirja. Sitä lukiessa voi aivan ”kuulla” Saliman äänen ja se sopii mielestäni tähän, minä muodossa kirjoitettuun elämäkertaan. Saliman mukana pääsee kurkistamaan areenan sirkusverhojen taakse ja näkemään millaista on olla itsenäisenä taiteilijana maailmalla. Helppoa se ei ole, mutta silti Saliman muistelut kirvoittivat minulta monet naurut. Kiitos Saliman sattumusten ja puhetyylin, sekä kirjoittajien tavasta kirjoittaa.  Kaiken kaikkiaan helppolukuinen kirja. Suosittelen sirkuksen ja elämäkertojen ystäville.

Renny Harlin - ainutlaatuinen elämäni: Lehtonen, Veli-Pekka

En ole erityisemmin seurannut Rennyn elämänvaiheita, mutta katsonut kyllä hänen elokuviaan… monia jopa useammankin kerran. Elämäkertaa lukiessa vasta hahmotin kuinka monta niitä olikin Hollywood aikana syntynyt. Kirjan parasta antia ovatkin mielestäni elokuviin liittyvät kertomukset ja se mitä kulisseissa tapahtuu. Lehtosen kirjoitustyyli tuntuu minä muodossa kirjoitettuun kirjaan ja Rennyn suuhun sopivaksi. Suosittelen kaikille, joita Rennyn elämä, elokuvat tai Hollywood ylipäätään kiinnostaa.

Valkoisen pilven maa: Lark Sarah

Lähes 900 sivuinen ”Valkoisten pilvien maa” on fyysiseltä olemukseltaan varsinainen ”tiiliskivi”. Tarina ei kuitenkaan tuntunut pitkältä, vaan se imaisi heti mukaansa ja piti otteessaan. Tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Uuteen-Seelantiin n. 1850-1870. Kirjan pääosissa ovat kotiopettajatar Helena ja lampaankasvattajan tytär Gwyneira. Heidän lisäkseen tarinassa on paljon muitakin merkittäviä henkilöhahmoja, joiden elämät risteävät keskenään kerran, jos toisenkin. Erikseen voisin mainita naisten aviomiehet ja lapset, Gwyneiran appiukon, Helenan mukana matkustaneet orpotytöt ja hänen oppilaansa, tilojen työntekijät ja tietysti Maorit. Sarah Lark on todella taitava tarinankertoja ja henkilöhahmojen runsaudesta huolimatta pysyin helposti kärryillä siitä, kuka kukin oli. Kirjan alkupuolella olinkin varma, että tässä on kaikille sopiva romanttinen sukusaaga. Pian kuitenkin tunnelma muuttui ja kuvaan astui mm. raakaa perheväkivaltaa. Varsinkin yksi kohtaus voi olla monelle lukijalle liikaa. Onneksi kirjassa on myös rakkautta ja onnellisia kohtaloita. ”Valkoisten pilvien maa” on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos et pienistä hätkähdä. Itse aion lukea pari ”tasoittavaa” kirjaa välissä, ennen seuraavaan osaan tartumista.

Niin kuin vierasta maata: Nuotio, Eppu

Eppu Nuotion kirjassa ”Niin kuin vierasta maata” selvitellään kestääkö ensisilmäyksellä syttynyt rakkaus aiemmin eletyn elämän varjot ja tulevaisuuden odotukset. Kun kaksi itsenäistä, jo aikuisikään ehtinyttä ihmistä tapaa, niin suhteen onnistuminen vaatii sovittelua. Nuotion kirjoitustyyli on selkeää ja sujuvaa. Kirjaa voi suositella kevyesti romattisuudella höystettyjen kirjallisuuden ystäville. Tarina sopii hyvin syysiltojen piristykseksi.

Myrkynkeittäjä: Penner, Sarah

Jälleen kirja, joka onnistuneesti kulkee kahdessa ajassa. 1700-luvulla lontoolainen apteekkari Nella ja puoliväkisin hänen apulaisekseen ilmaantunut Eliza, pyörittävät varsin kyseenalaista liiketoimintaa ja joutuvat siitä ongelmiin. 200 vuotta myöhemmin Caroline Parcewell löytää apteekkarin myrkkypullon ja päättää selvittää sen arvoituksen ja samalla toteuttaa aiemmin hylkäämänsä urahaaveet. Tarinassa on hitusen jännitystä roolihenkilöiden kohtaloiden puolesta, mystiikkaa, sekä romantiikkaa ja tietysti myrkytyksiä. Tapahtumat soljuvat eteenpäin kohtuullisen nopealla tempolla, joten piinallisetkin kohdat ovat hetkessä ohi. Tästä syystä lukukokemus oli kevyt. Kirjailijalla on selkeä tyyli kuljettaa tarinaa. Teksti oli helppolukuista. Sopii hyvin rentoa lukukokemusta kaipaaville.