Omena ei kauas putoa: Moriarty, Liane

Moriarty vie lukijan suoraan Delaneyn perheen sydämeen, jonka elämä on aina pyörinyt tenniksen ympärillä. Kun äiti Joy katoaa, kirjailija paljastaa hitaasti perheen sisäiset salaisuudet, mitä koukuttavimmalla tavalla. Tarina kulkee kahdessa ajassa, enne katoamista ja ”Nyt”. Enimmäkseen kertojina toimivat  perheenjäset, mutta lukija saa tilannekuvia myös perheen ulkopuolisilta henkilöiltä, mikä on näppärä tapa syventää Joyn katoamisen mysteeriä. Sen lisäksi selvitellään myös perheen ovelle ilmestyneen salaperäisen tytön salaisuutta. Tarina keskittyy  ihmisten väliseen dynamiikkaan ja suhteisiin. Lukija pääsee katsomaan syvälle henkilöhahmojen ”pään sisään” ja tämä antaa hahmoille syvyyttä. Kirjan viimeiset luvut olisi voinut jättää pois. Varsinkin Covidin sisällyttäminen loppuun ei mielestäni istunut tarinaan. Tästä huolimatta hyvä kirja, jonka mysteerien ratkaisuun minulla oli monesti ”varma vastaus” … kunnes epäilys aina iski. 

Hakoisten Anna: Rosenberg, Riikka-Maria

 

R. M. Rosenbergin historiallinen romaani ”Hakoisten Anna” sijoittuu Hämeeseen, Hakoisten kartanoon. Ajankohtana vuodet 1757–1762. Romaani on kirjoitettu realistisella tyylillä ja sen sivuilta voi aistia kirjailijan asiantuntemuksen. Huolella tehty taustatyö antaakin Annan ajatuksille ja teoille uskottavuutta, vaikka ne ovatkin lähtöisin kirjailijan mielikuvituksesta. Tarinassa on runsaasti henkilöhahmoja, niin fiktiivisiä, kuin tuon ajan merkkihenkilöitäkin. Kirjan alussa on luettelo keskeisistä henkilöistä. Kirjan lopussa taas on kirjailijan selvitys, mikä tarinassa on totta  ja mikä fiktiota. Juoni sisältää ripauksen romantiikkaa, mutta pääosan vievät kuitenkin kartanon arki, henkilöhahmot ja ajankuvaukset. Tämä on tarina, joka saa etsimään lisätietoa netistä ja suunnittelemaan kartanomatkoja kesäksi. Voin suositella historiallisten romaanien ystäville ja aikakaudesta kiinnostuneille.

Taivaanrannan taa: Doerr, Anthony

Kirjan juoni on aluksi vaikeaselkoinen, sillä siinä kulkee useampi tarina rinnakkain. Tapahtumat ovat eri aikoina, eri paikoissa. Kirjaa joutuu lukemaan melko pitkälle, ennen kuin palaset alkavat kietoutua yhteen. Alku voikin siis olla turhauttava, varsinkin kun siinä hypitään aika tavalla ajasta ja paikasta toiseen. Henkilöhahmot ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja pitävät otteessaan. Onneksi, sillä tämä kirja palkitsee lukijansa. Se sisältää niin paljon aikakausia, ihmisiä ja heidän kohtaloitaan, että tarinat jäävät pitkäksi aikaa ajatuksiin leijumaan. Kun vielä tajuaa kirjailijan ajatuksen syvimmän tarkoituksen, niin ” siitä ei voi olla pitämättä. Ei helppo kirja, mutta hienoa luettavaa. Suosittelen.

Madame Burovan kuu ja tähdet: Hogan, Ruth

Romaanissa on kaksi keskeistä hahmoa. Ensimmäinen on Madame (Imelda) Burova, Tarot- korteista lukija, kädestä ennustaja, selvänäkijä ja salaisuuksien säilyttäjä. Toinen on Billie, joka etsii oikeita vanhempiaan. Kirjassa liikutaan 1970-luvulla ja nykyhetkessä (”NYT”). Henkilöhahmot ovat persoonallisia, mutta niitä on melko paljon ja tarinankerronnassakin tapahtuu runsaasti asioita. Lukiessa tulee siis olla ajatus mukana. Teemojakin riittää, kuten Imeldan ja Cillian Byrnen välinen rakkaus, Treasuren kohtaama rasismi, lomakylän seksistinen johtaja jne. Billien mysteeri on kuitenkin tarinan keskiössä ja yhdistää kaikki teemat erittäin hyvin yhteen. Erikseen täytyy vielä mainita tarinan mainiot koirat, joista jokaisella on omanlaisensa luonne. Vaikeiden aiheiden käsittelystä huolimatta tämä on erittäin kelvollinen ”Feel Good” -kirja. 

Lesket: Engman, Pascal (+ Vanessa Frank -sarjan 2 aikaisempaa osaa)

Pascalin ”Lesket” on kansainvälinen trilleri. Vanessa Frank -sarjan osat kannattaa lukea kronologisessa järjestyksessä. Ne voi toki lukea itsenäisinä teoksinakin, mutta silloin jää ilman joidenkin henkilöhahmojen taustatietoja. Kirjassa seurataan aluksi useampaa juonta, jotka sitten yhdistyvät yhdeksi tarinaksi. Varsinkin ensimmäisen kirjan alussa saattaa henkilögalleria olla hetkellisesti liian laaja hallittavaksi. Tilanne selkiytyy, jos jatkaa vain päättäväisesti lukemista. Jatko-osissa tilanne helpottuu entisestään, koska päähenkilöt ovat jo tuttuja. Kirja on kuin tv-sarjaksi kirjoitettu. Lyhyet kappaleet ovat jyrkkiä mutkia ja juonenkäänteitä täynnä. Suosittelen nopeatempoisten trillereiden ystäville.

Italialainen tyttö: Riley, Lucinda

Tämä kirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1996 nimellä Sydämen aaria (Aria), jolloin Riley käytti kirjailijanimeä Lucinda Edmonds. Hän uudisti ja toimitti tekstiä, mutta piti juonen, sekä henkilöt alkuperäisinä. Näin syntyi ”Italialainen tyttö”. Tarina sijoittuu 1960-1980-luvuille. Teksti on helppolukuista ja mukaansa tempaavaa. Juoni on täynnä tunnetta, särkyviä sydämiä ja pakkomielteistä rakkautta, olematta kuitenkaan epätoivoinen. Päähenkilöt ovat inhimillisen epätäydellisiä tekemissään ratkaisuissa. Heistä useimmat pääsevät ääneen ja tämä antaa moniulotteisemman kuvan tapahtumista. Riley on erinomainen miljöön tunnelmien kuvauksissa. Varsinkin Napolin voi aistia tekstiä lukiessaan. Oopperan ystävät taas voivat varmasti ”kuulla” Roberton ja Rosannan laulavan. Kirja on Rileyn alkukauden tuotantoa, joten sitä ei kannata verrata ”Seitsemään sisareen”. Omana itsenään se on kuitenkin ihan viihdyttävää luettavaa ja tässäkin tarinassa on tulevan menestyskirjailijan vahvuudet jo aistittavissa.