Jääleinikin kuolema: Jokinen, Pauli

Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle. Juonen lähtökohtana on Laina Yli-rautalammen murha vuodelta 1931. Tästä veriteosta epäiltiin ”paidatonta miestä”. Murhaa ei kuitenkaan koskaan saatu selvitettyä. Lisäksi tarinassa mainitaan, joitakin tosielämän ihmisiä, kuten Etsivän Keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki, sekä joitakin julkisuuden henkilöitä poliitikoista taiteilijoihin. Muuten kirjan tapahtumat ovat fiktiota. Jokisen vankka tietämys 1930-luvusta heijastuu hienosti kirjan ajan ja paikan kuvauksiin. Varsinkin Helsinkiä tuntevat jännityskirjallisuuden ystävät pitävät tästä varmasti.

Kyykäärme: Lemaitre, Pierre

Esipuheessa Lemaitre kertoo Kyykäärmeen olleen hänen ensimmäinen romaaninsa, jonka hän kirjoitti vuonna 1985. Nyt, uudelleen mukattuna, hän sanoo jättävänsä sen myötä jäähyväiset rikosromaanien kirjoittamiselle. Myös tarina sijoittuu vuoteen 1985. Juoni on erittäin omaperäinen. Murhia tapahtuu kuin liukuhihnalla ja ne ovat kohtuullisen raakoja. En siis suosittele tätä herkille lukijoille, varsinkaan eläinrakkaille. Kirjassa on noir-tarinan tunnelmaa ja mustaa huumoria. Tämä tarina jätti minut kahden vaiheille… pidänkö vai en … joka tapauksessa on selvää, että Lemaitre on taitava kirjailija, joka on onnistunut ”kyykäärmeen” myötä kirjoittamaan täysin valtavirrasta poikkeavan kirjan. Pisteet siitä. 

Naiset karkuteillä: O'Flanagan, Sheila

Deiran ja Gracen matka kulkee joidenkin Euroopan kauneimpien kaupunkien halki ja niiden tunnelmat välittyvät tekstistä. Juoni koostuu paitsi matkasta, niin myös  ystävyydestä, valinnoista, surusta, menetyksestä ja hyväksymisestä. Naisten henkilökohtaisten tapahtumien kautta käsitellään yleisiä ongelmia, kuten sairastumista, itsemurhaa, uskottomuutta, hedelmättömyyttä ja lapsettomuutta.  Aika paljon asiaa yhteen tarinaan, mutta onneksi tähän kaikkeen paneudutaan kevyellä otteella, sillä onhan kyseessä ”Feelgood”-kirja. Lisäväriä juoneen tuovat Gracen edesmenneen aviomiehen aarteennän runsaat kirjalliset viittaukset ja joka luvun alussa olevat koordinaattiviittaukset. O'Flanaganin ”Naiset karkuteillä” vetoaa varmasti kaunokirjallisuuden ystäviin. Itselleni se oli tähän hetkeen juuri sopivan kevyttä luettavaa. 

Lumienkeli: Edvinsson, Anki

”Lumienkeli” on itseasiassa toinen kirja, joka kertoo etsiväpari Charlotte von Klintin ja Per Bergin tutkimuksista (ensimmäistä osaa ei ole suomennettu). Ehkä siitä syystä heidän henkilöhahmonsa jäivät minulle hieman etäisiksi. Kirjan ydin on nuorten haavoittuvaisuus, joka ilmenee mielenterveysongelmina, syömishäiriöinä ja huumeriippuvuutena. Paineita nuorille luovat ystävät, vanhemmat ja sosiaalinen media. Edvinsson onnistuu kuvaamaan heidän kokemuksiaan erittäin onnistuneesti. Kirjalla on jännittävä ja erittäin dramaattinen, mutta ajoittain hieman monimutkainen juoni. Varsinkin aloitus on vahva. Kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja teksti helppolukuista. 

Talvivedet: Jansson, Susanne (+ yksi aikaisempi osa Maya Linde -sarjaa)

Maya Linde -sarjan kirjoja mainostetaan kauhutrillereinä, mutta todellisuudessa ne eivät juurikaan kauhistuta. Yliluonnolliset tapahtumatkin ovat jääneet varsin varovaiselle tasolle. Sen sijaan suuren roolin saavat henkilö- ja miljöökuvaukset. Rikoksia ei kuvailla raa’alla tavalla ja soveltuvat siis herkemmillekin lukijoille. Ratkaisut löytyvät hieman helpon oloisesti, mutta eihän kaikkien dekkareiden tarvitse aina olla ”aivopähkinöitä”. Talvivedet on mielestäni sarjan esikoista parempi. Ikävä kyllä se jäi kirjailijan viimeiseksi teokseksi, hänen menehdyttyä v. 2019. 

Välitön uhka: Haakana, Kari

 Jari Karhu -sarjan 1. osa (?)

”Välitön uhka” on tiivis paketti toimintaa. Haakanan kirjoitustyyli on suoraviivaista ja korutonta. Pääosassa ovat juoni ja tapahtumat. Siinä ei ole juurikaan sijaa henkilöhahmojen taustoille, saatika maisemakuvauksille. Teksti on erittäin helppolukuista. Äänessä ovat pääosin eduskunnan puheenjohtaja (?  eduskunnan puhemies) Kinnunen, ammattisotilas Jari Karhu ja KRP:n rikostutkija Viinanen. Lisäksi STT:n toimittaja taustoittaa ja uutisoi tapahtumia. Juoni etenee määrätietoisesti ja kronologisesti. Sopii lukijoille, jotka kaipaavat suoraviivaista toimintaa.